Kukapa meistä ei olisi jossain elämänvaiheessaan päässyt perinteisen puusaunan lämmityspuuhiin – ja tehnyt niinkin yksinkertaisessa puuhassa perusvirheitä. ”Saunaprofessorin” vinkit ovat parempien löylyjen arvoiset.
Lomakauden 2020 kunniaksi päätimme opetella oikeaoppisen puusaunan lämmittämisen. Opastajaksemme saimme Teppo Hurmeen, ”saunaprofessoriksikin” vuosien varrella tituleeratun miehen. Teppo on joutunut perehtymään saunasalaisuuksiin kehitettyään vuosikausia legendaksi meillä ja muuallakin kohonneet keraamiset Kerkes-kiuaskivet.
– Puiden pitää olla ehdottoman kuivia ja vastoin yleistä luuloa koivut eivät ole parasta puuainesta saunanlämmitykseen, sillä ne muodostavat palaessaan kiuasta kuormittavia mineraaleja, lataa oppaamme tiukasti jo heti alkuun.
Jo ennen kuin ryhtyy lämmityspuuhiin, kannattaa kiukaan tulipinnat puhdistaa sisältä hyvin. Lisäksi kivien tarkastaminen kuuluu rutiineihin.
– Jos kiuas tuntuu käytössä liian kuumalta, lisätään pintaan kiuaskiviä. Jos lämpöä ei synny riittävästi, poistetaan kivikuormaa. Tässä onkin jo lähtökohtaa lämmityksen onnistumiseksi, pohtii Teppo.
Tepon mukaan kuiva sekapuu on parasta, sillä se syttyy helposti, palaa tasaisesti, ei nokea piippua ja ympäristöönkin leviää lähes väritön savu.
– Paljon puhutaan siitä, sytytetäänkö puut alta vai päältä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että pesä täytetään maltilla, opastaa Teppo ja kertoo lähes samaan hengenvetoon, että ylitäytetty pesällinen palaa saastuttavalla – siis tummana savuavalla – alihappisella liekillä.
Lisäksi on tyystin unohdettava lastu- ja muut levyt, jotka tiiviistä rakenteestaan ja liimoistaan johtuen palavat aivan liian kuumalla liekillä, vaurioittaen arinoita ja muita kiukaan rakenteita. Pienistä puista kasattu pesällinen syttyy Tepon mukaan niin alta, päältä kuin keskeltäkin.
Jos kiukaassa on lasiluukku ja se nokeutuu, on kiuasta ruokittu väärällä puulaadulla. Toinen vaihtoehto on, että klapit ovat olleet kosteita.
Paloilman tulee valua kiukaan alle esilämmitettynä esimerkiksi pesu- tai pukuhuoneen kautta, oven alta. Pitkään käyttämättä ollut tulipesä pitää usein herättää polttamalla hormin alaosassa paperitolloa – reipas humina kertoo vedon olevan kunnossa.
Tepolta tulee saunaohjeita kuin apteekin hyllyltä. Kaikesta havaitsee, että sauna-asioita on pohdittu ja koettu vuosia.
– Vastoin yleistä luuloa sytykepalojen käyttö on kannatettavaa, etenkin jos omat sytytystaidot eivät ole vielä riittävät, mies neuvoo, mutta kehottaa kuitenkin välttämään kaikista öljyisimpiä paloja.
”Saunaprofessorin” mukaan kannattaa lisäksi muistaa, että saunan höyry syntyy kiville heitettävästä vedestä, ei punaisena hehkuvasta kiukaasta. Punahehkuhan syntyy jo reilussa 500 asteessa, ja on ehdottoman haitallista kiukaalle.
Vihtaa kautta vastaa ei tule lämmittää kiukaalla, vaan sitä tulee liottaa kädenlämpöisessä vedessä. Heittoveden on sitä vastoin oltava kylmää – oli siinä seassa sitten olutta tai. Lisäksi sauna tulee kuivata ovet ja ikkunat kiinni, vain räppänä avoinna.
Heittääpä Hurme lopuksi vielä kullanarvoisen neuvon piippuvesisäiliöstä. Sen mukaan veden saa lämpiämään nopeammin, kun maalaa kiiltävän säiliön sisältä mattamustaksi.
Kuuden kohdan muistilista puusaunan lämmitykseen:
1. Pidä huoli kiukaan pesän puhtaudesta,
2. Käytä vain kuivia pieniä klapeja ja täytä pesä maltillisesti,
3. Tarkista, että veto on riittävä – avaa hormi tarvittaessa polttamalla hormissa paperia,
4. Varmista, että kiukaassa on oikea määrä ehjiä kiviä, jotka on ladottu ilmavasti,
5. Älä ylilämmitä saunaa, vaan anna lempeiden löylyjen kosteuttaa ja lämmittää löylyhuone ja
6. Muista kuivata sauna ovet kiinni, vain räppänä avoinna.
Nautinnollista saunakesää 2020!
JT Hartikainen