Puolittain Puulalla asuva Lasse Kallioniemi perusti luonnonsuojelusäätiön. SuojaMetsä säätiön ensimmäinen suojelukohde on Iso-Lamposaari Puulalla.
Kun STT tiedotti kesän alussa, että Varsinais-Suomessa on suojeltu pysyvästi 22 hehtaaria vanhaa metsää, oli suostumus suojelulle annettu viime elokuussa Puulalla.
Somerolla sijaitsevan Myllysilta-nimisen metsätilan osti ja suojeli viime vuonna perustettu SuojaMetsä säätiö. Säätiön perusti puolittain puulalainen, puolittain rusutjärveläinen Lasse Kallioniemi.
Säätiön perustaminen oli looginen lopputulos.
– Pohtiessani toissa talvena tulevaa jäämistöäni ajattelin testamentata omaisuuteni luonnonsuojelusäätiön perustamiseksi. Ainoa ongelma oli se, että ensin olisi pitänyt kuolla.
Asioiden nopeuttamiseksi Kallioniemi päätti perustaa säätiön itse, jotta näkisi sen tuloksia ollessaan vielä elossa.
Vision toteuttamisessa Kallioniemeä auttoi rusutjärveläinen lenkkikaveri, pitkän linjan graafikko ja luontoihminen Esko Tuomisto.
Ideointiin osallistuivat myös Suomen metsäkeskukselta eläköitynyt luonnonhoidon asiantuntija Hannu Lehtoranta, valtameripurjehtija Tapio Lehtinen sekä kansainvälisesti meritoitunut lintukuvaaja Markus Varesvuo.
Samat miehet olivat elokuussa koolla myös Puulan Iso-Lamposaaressa, kun Kallioniemi valtuutti Tuomiston selvittämään mahdollisuutta ostaa Myllysilta-niminen tila (30,5 ha) metsineen suojeltaviksi.
Vielä siinä vaiheessa säätiötä ei ollut virallisesti olemassa. Perustamisasiakirjat oli toimitettu Patentti- ja rekisterihallitukselle kesäkuussa 2025, mutta byrokratian kankeudesta ja virkailijoiden lomista johtuen säätiön rekisteröinti valmistui vasta marraskuussa.
Kaksi kuukautta myöhemmin Iso-Lamposaari, jonka Kallioniemi oli ostanut kesäkuussa 2025, siirtyi säätiölle pysyvään suojeluun.
Puulan Iso-Lamposaari on siis säätiön ensimmäinen luonnonsuojelukohde.
Vajaan seitsemän hehtaarin (6,9771 ha) saari on Puulan saaren prototyyppi, pohjois-etelä-suuntainen soiro, pohjoispäästä kallioinen, karu ja mäntyvoittoinen, eteläosasta alava ja lehtipuiden hallitsema.
Saari on ollut koskematon parikymmentä vuotta. Edellisten puukauppojen jälkeen saaren silloinen omistaja harmitteli ”muutaman tonnin tähden” aiheutuneita hakkuujälkiä.
Seuraavalla vuosikymmenellä omistaja vaihtui, jolloin uusi isäntä, saaren ”ainutlaatuisuuteen” ihastunut talousmies, suojeli sitä tavallaan:
– Puusto sai kasvaa koskematta, polut palvelivat kulkemista, ja palleroporonjäkälikköä varottiin tallomasta, Kallioniemi kertaa edelliseltä omistajalta kuulemaansa.
Sama linjaus jatkuu nyt. Tosin virallisena luonnonsuojelualueena.
Kallioniemelle saari oli itsestään selvä suojelukohde. Vaihtelevine luontotyyppeineen ja eri-ikäisinä puineen Iso-Lamposaari edustaa säätiön perusfilosofiaa:
– Tällä hetkellä 50-vuotias metsä on 50 vuoden päästä 100-vuotias.
Luontokohteen ei Kallioniemen mukaan tarvitse siis olla aarniometsää ansaitakseen suojelun. Myös pinta-alaltaan pienemmät ja nuoremmat metsät vahvistavat luonnon monimuotoisuutta.
Siksi SuojaMetsä säätiö harkitsee Kallioniemen mukaan myös puustoltaan nuorempien metsien hankkimista pysyvään suojeluun.
Halu suojella luontoa on lisääntynyt Suomessa viime vuosina, mutta kaikkien luontokohteiden suojelu ei toteudu maanomistajien toiveista huolimatta.
SuojaMetsä säätiössä tämä on tiedostettu jo ennen säätiön perustamista.
– Tavoitteena on luoda myös uudenlainen luonnonsuojeluohjelma pinta-alaltaan pienempien kohteiden suojeluun. Säätiön maksamat korvaukset ovat metsänomistajalle verovapaita, kuten Metso-ohjelmassa.
Rooliaan säätiössä Kallioniemi kuvailee sanalla mahdollistaja. Operatiivinen johto on Tuomistolla.
– Alkuvaiheessa pidän huolta, että säätiön kassassa riittää rahaa.
Säätiön pääomittamista Kallioniemi kuvailee niin, että kalliiden harrastusten sijaan hänellä on ollut hyvätuottoisia sijoituksia.
Työuransa Kallioniemi teki ohjelmoijana. Koulutukseltaan hän on mittaus- ja säätötekniikan insinööri.
Kallioniemi suunnittelee Hirvensalmeen satamakeskusta
Maata Hirvensalmen Mainiemessä omistava Lasse Kallioniemi suunnittelee satamaan kaksikerroksista näköalaravintolaa.
Mainiemen satamalla on runsaasti käyttäjiä myös kesäkauden ulkopuolella. Autopaikkoja on liki 200 ja venepaikkoja yli 150.
Kallioniemen mukaan keskus olisi vastaus yleisön pyyntöihin.
– Sataman käyttäjät ovat toivoneet palveluita, valottaa Kallioniemi idean alkuperää.
Hirvensalmen tekninen johtaja Asko Viljanen pitää hanketta hyvänä.
– Ei tällaisia hankkeita Hirvensalmelle joka päivä tipahda.
Viljasen mukaan veden äärellä olevan infran on oltava kunnossa.
– Kesäasukkaille ja kuntalaisille suunnattu palvelu tuo alueelle liikennettä. Yrittämisen pitää olla kunnassa ykkössijalla, Viljanen tähdentää.
Toteutuessaan veneilijöitä ja kausiasukkaita palveleva satamakeskus nousisi Mainiemen satama-alueen länsiosaan, pääosin välittömän ranta-alueen taustalle.
Satamakeskuksen rakentaminen edellyttäisi Puulan rantaosayleiskaavan muutosta Mainiemen satama-alueella. Kaavamuutos muuttaisi nykyisen yleiskaavan yksityiskohtaisemmaksi satama-matkailu- ja veneilyalueen kaavaksi.
Alueella on voimassa vuonna 2001 hyväksytty Puulan rantaosayleiskaava, jonka laadinnan jälkeen satama on kasvanut huomattavasti.
Kallioniemi on neuvotellut hankkeesta Hirvensalmen kunnan lisäksi muun muassa Keski-Puulan osakaskunnan ja Mainiemen satamaosuuskunnan kanssa.
Ravintola Raukin suunnittelusta vastaa arkkitehti Kimmo Hartikainen Granlund Oy:stä ja kaavasuunnittelusta Henna Nirkko Karttaako Oy:stä.
Samuli Arkko