Yksi automaailman ikoneista sai harrastajat helteiselle Suomenniemelle.
On kulunut 50 vuotta siitä, kun viisi mikkeliläistä rättisitikkamielistä henkilöä kokoontui perustaakseen valtakunnallisen 2 CV-kiltaan kuuluvan aluejaoston.
Yksi heistä oli Suomenniemen Helluralliin osaa tänäkin vuonna ottanut mikkeliläinen Irma Mäkelä. Toukokuussa 1969 ajokortin saaneen nuoren naisen ensimmäinen auto oli tietenkin Citroën 2 CV. Vaikka alkuun Irma ei muita rättäristejä tuntenutkaan, niin pian kaupungilla tultiin tutuiksi samanlaiset autot omistavien Jukka Jaakonsaaren ja Kalevi Korhosen kanssa.
– Heinäkuun lopulla perustimme jaoksen Jaakonsaaren Jukan ja hänen silloisen vaimon Paulan kanssa. Mukana olivat myös Korhosen Kalevi ja Kuivalaisen Jorma.
Rättärivirus levisi pian lisää, kun Irma tapasi tulevan elämänkumppaninsa, ammattimuusikkona vaikuttaneen Jorma Mäkelän. Tamperelaismiehestä tulikin pian mikkeliläinen Citroën-harrastaja ja asentaja, eikä vähiten Irman ja Irman isän Jouko Javanaisen ansiosta.
Perheen harrastaminen on ollut läpi vuosikymmenten intensiivistä. Erilaisissa tapahtumissa on kierretty ympäri Eurooppaa vuodesta 1974 lähtien, mutta tämän kesän kansainvälinen tapaaminen Kroatiassa jää väliin.
– Rahat ovat menneet matkusteluun ja tähän harrastukseen ylipäätään, mutta yhtään ei ole kaduttanut, Mäkelät toteavat iloisesti kuin yhdestä suusta.
Rättäriharrastus on Jorman mukaan varsinainen ”perhevirus”. Työn alla on tälläkin hetkellä perheen uutena vuonna 1979 hankkiman 2CV:n kunnostus jälkikasvulle.
Mäkelät ovat kauniina kesäpäivänä huolissaan ainoastaan samasta asiasta kuin useat muutkin eri harrasteautoilijat: kuinka meidän tulevaisuudessa oikein käy?
– Tarvitsemme pikkuhiljaa uusia harrastajia. Rättisitikat ovat edullisia autoja harrastaa, 2–5 tuhannen euron väliltä saa oikein toimivan menopelin, Mäkelät houkuttelevat.
Helluralliin ottivat osaa myös Turku-Lahti-akselilta matkaan lähteneet Tuija Antinkaapo ja Risto Uola. Vauvasta asti 2CV-ympyröissä mukana ollut Antinkaapo on varsinainen konkari hänkin, sillä hänen isä oli mukana perustamassa kansallista kattojärjestöä vuonna 1962.
– Oman sätkän kanssa olen ollut mukana näissä tapahtumissa jo yli 40 vuotta.
Hellurallissa pariskunta oli liikkeellä Citroën Amilla. Mutta mikä on juuri rättisitikkaharrastuksen juju?
– Minulle se on ajamisen mukavuus, Antinkaapo sanoo ilman viivettä.
Uolan mukaan kysymys on isommasta kokonaisuudesta.
– Se on hyvä väline liikkumiseen ja sopii ihmisille, jotka eivät ole teknisesti niin huippuja. Rättisitikan hienous on mielestäni sen yksinkertaisuus.
Uolan ajatusmaailmaa tukee 2CV-harrastajien kansainvälinen auttamisverkosto, josta löytyy apua mikäli rakkaaseen rättäriin iskee vika. Monikansalliseen luetteloon on merkitty erilaiset auttamisen lajit aina osista ja teknisestä osaamisesta majoittumiseen saakka. Hellurallin ilmapiiristä päätellen rättäristit näyttävät olevan yhtä perhettä, niin Suomessa kuin maailmalla.