Vanha torppa heräsi uuteen kukoistukseen. Nyt sitä uskaltaa esitellä.
Kirsti ja Jouko ostivat kymmenen vuotta sitten Norolasta maalaistalon, jolla on ikää liki parisataa vuotta. Ahkera remontointi on tehnyt talovanhukselle ihmeitä ja nyt se on esittelykunnossa.
– Ihan alun alkujaan tämä on ollut mikkeliläisen kartanon vanha torppa. Talo on ollut olemassa jo vuonna 1830, jolloin elettiin Venäjän vallan alla, pihalla seisoskeleva pariskunta selvittää talon historiaa.
– Talo oli edellisellä omistajalla vapaa-ajanasunto ja huussikin sijaitsi talon perällä. Rakensimme vakituista asumista varten viereen uuden omakotitalon, jossa asumme seitsemättä vuotta. Tässä on ollut meille tällainen työleiri, he naurahtavat.
Pihapiiri on kuin suoraan vanhasta elokuvasta. Punaisen lautaverhoillun talon lisäksi tilalla on vanha kivinavetta ja heinälato sekä vilja- ja makuuaitta. Nurmi on vielä vihreää ja kissat käyskentelevät pihalla.
– Piha oli alussa aivan umpeenkasvanutta lepikkoa, sillä talossa ei oltu asuttu vuosiin. Ensimmäisenä olivat vuorossa kaivinkonetyöt ja puunkaatoa.
Vanha talo sai viime kesänä uuden ulkoverhouksen, terassin ja peltikaton. Peltikatto teetettiin ulkopuolisella yrityksellä, mutta muuten talon idyllinen ilme on omistajiensa käsialaa.
– Jouko tekee puusepäntyöt ja minä pensselihommat, Kirsti täsmentää.
Talon toinen pääty on lautarakenteinen. Puretun vanhan ulkoverhouksen alta poistettiin tervapaperit ja sahanpuru. Tilalle laitettiin puhallusvilla ja tuulensuojalevy, jonka päälle tehtiin uusi ulkovuoraus.
– Tässä oli ennen kaksi taloa, joiden välistä kuljettiin hevosilla. Rakennukset yhdistettiin jossain vaiheessa. Talo oli notkollaan sinne ja tänne, joten Joukolla olikin pysty- ja vaakalinjoissa miettimistä. Se ei ollut helppoa. Mielestämme talo on nyt siinä kunnossa, että sitä uskaltaa esitellä, Kirsti toteaa.
– Joku on sanonut, että jos talo on 200 vuotta vanha, se on hyvin tehty. Muuten se olisi hävinnyt aikojen saatossa, Jouko lisää.
Pariskunta sai viime viikolla valmiiksi sokkelin reunakivetyksen. Hommaa kuitenkin riittää vielä portaiden ja muiden pienten yksityiskohtien tekemisessä.
Taloon astutaan sisään juuri siitä kohdasta, josta hevoset kulkivat ennen muinoin. Eteisessä on vessa ja suihku, jotka on sijoitettu talon vanhaan kylmäkomeroon. Tuvan puolella tummissa hirsiseinissä näkyy piilukirveen jälki ja hirsien välissä on sammalta. Talonväki on halunnut jättää tuvan aitoon ja alkuperäiseen ilmeeseensä, jossa on myös perinteinen valkoiseksi maalattu leivinuuni.
– Meillä on maalämpö. Talo pysyy sillä peruslämmössä, joten uunin pankoa lämmitetään lähinnä vain kissoille, vitsailee.
Toinen uuni sijaitsee makuukammarissa. Sitä ei kuitenkaan lämmitetä, joten se toimittaa lähinnä vain sisustuselementin virkaa. Vaalean sävyinen kammari on Kirstin remontoima. Pintaremontissa katto ja seinät saivat uuttaa maalia ja mäntylautainen lattia petsilakkauksen.
– Majoitamme tähän oman porukan lisäksi vieraamme. Vietämme tuvassa kaikki perhejoulut, joten täällä on nuorten hyvä nukkua.
Pariskunta sanoo, että vanha rakennus vei heidän sydämensä heti ensinäkemältä.
– Kaupunkiin on vain kymmenen minuutin matka. Saamme kuitenkin olla maalaismiljöössä ja nauttia vanhan ajan fiiliksestä. Tässä riittää pihapiiriä ja kissatkin voivat elää vapaina ihan oikeaa kissanelämää, he toteavat ja lähtevät tekemään seuraavia pikkuaskareita.
