Aito metsästäjä toimii eettisesti sekä oikein.
Jani Hotanen palkittiin Suur-Savon Eräsavut -tilaisuudessa Vuoden Erähenkilönä viime vuoden puolella. Hän sai kiertopalkintona vuodeksi itselleen susiturkiksen sekä kettuhatun.
– Kyllähän se tuntui hyvältä, että sai sellaisen huomionosoituksen. Olen ollut pitkään mukana erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä metsästykseen liittyen, Hotanen kertoo.
Hän on muun muassa ollut 11 vuotta Mikkelin Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja sekä viitisen vuotta Mikkelin Ampujat ry:n puheenjohtaja.
Tällä hetkellä Hotanen järjestää Rhy:n alaisuudessa metsästäjätutkintoja kahdesti vuodessa sekä muun muassa haulikkoammunnan koulutuksia.
– Metsästäjätutkintojen yhteydessä järjestetään tutkintoon valmentava kaksi päiväinen koulutus, jossa on erittäin pätevät opettajat. Noin 95 % kurssilaisista läpäisee metsästäjätutkinnon ensiyrittämällä, Hotanen kertoo tyytyväisenä.
Koronan jyllätessä metsästäjätutkinnon suosio oli räjähdysmäinen. Hotanen kertoo heidän ottaneen käyttöön Mikkelissä sijaitsevalla metsäkoululla ylimääräisiä luokkahuoneita, jotta kaikki halukkaat saatiin mukaan.
– Tutkinto itsessään sisältää paljon muutakin kuin pelkkää metsästystä. Kurssi ja tutkinto opastavat oikeanlaiseen metsästykseen, eettisyyteen, lajitietoisuuteen sekä luonnossa liikkumiseen, Hotanen toteaa.
Kannanhoidollisella metsästyksellä on monta eri näkökulmaa. Mikäli hirvien kantaa ei pidettäisi kurissa, eläinten aiheuttamat kolarit lisääntyisivät merkittävästi. Vieraslajit kuten minkki ja supikoira verottavat maassa pesivien lintujen sekä vesilintujen kantaa syömällä sekä munia että poikasia.
– Sorsapoikueessa voi olla 6–10 poikasta ja minkki napsii ne yksitellen poskeensa. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään siis myös turvaamaan jopa uhanalaisia lajeja, Hotanen täsmentää.
Supikoirakanta puolestaan on Suomessa vakiintunut, mutta sen pitäminen kurissa on tärkeää.
– Muualla Euroopassa ei voi syödä metsämarjoja ilman marjojen keittämistä heisimadon uhkasta johtuen. Meillä tilanne ei ole niin paha, eikä toivottavasti pahenekaan.
Metsässä liikkuminen ja jokaisenoikeudet tulevat myös tutuksi metsästäjätutkinnon yhteydessä. Metsästäjät pitävät myös huolta eläimistä esimerkiksi viemällä niille suolakiviä ja ruokaa vaikeina talvina.
– Riistakolmiolaskenta on myös tärkeä osa harrastusta. Siinä tuotamme erittäin tärkeää tilastotietoa. Toki nuoria kaivattaisiin tähänkin lisää, koska kolmio on aina viisi kilometriä sivustaan. Sen matkan, kun rämpii hangessa, niin tietää rämpineensä, Hotanen naurahtaa.
Suureen joukkoon mahtuu aina niitä, jotka eivät halua noudattaa sääntöjä. Hotanen kuitenkin toivoo, ettei muutamien henkilöiden epäasiallinen toiminta ja käytös mustamaalaisi kaikkia metsästäjiä.
– Se on valitettavaa, mutta väitän ja tiedän valtaosan metsästäjistä toimivan eettisesti sekä oikein, mies painottaa lopuksi.
Metsästäjiä tarvitaan onnettomuustilanteissa
Suurriistavirka-apu on yksi osa-alue, jossa metsästäjät ovat korvaamaton apu. Heidät hälytetään paikalle poliisien tueksi, mikäli esimerkiksi auto-onnettomuudessa loukkaantunut eläin lähtee loukkaantuneena pyrkimään pois kolaripaikalta.
Villieläimen kanssa yhteen törmääminen voi olla hengen vaarallista.
– Villisika pyrkii eliminoimaan vastustajan ja on loukkaantuneena erittäin vaarallinen -eläintä ei tule lähestyä omin päin, samaa pätee karhuun. Hirvi on voimakas ja arvaamaton esimerkiksi puolustaessaan vasojaan. Kolaritilanteessa hirven käsittely on myös syytä jättää ammattilaisille, jotka osaavat päästää eläimen kärsimyksestä, Hotanen toteaa.
Villieläimen hoitaminen on aika mahdotonta. Eläin täytyisi nukuttaa, joka sinällään on jo vaativa tehtävä, saati mistä löytyisi ammattitaitoinen eläinlääkäri nopeasti. Nukutukseen liittyy myös paljon riskejä.
– Valitettavasti eläin ei sitä ymmärrä. Ne reagoivat nukutukseenkin ihan eri tavalla kuin ihminen. Eläin pyrkii olemaan väkisin hereillä ja tokkurassa ollessaan se voi satuttaa itsensä vain pahemmin.
Mistä nuoret löytyvät?
Vaikka metsästäjätutkinnon suorittaneissa on kaikenikäisiä, Jani Hotanen pohtii, kuinka nuoret saataisiin tavoitettua entistä paremmin kursseille ja muutenkin mukaan metsästyksen pariin. Hän kokee, että sosiaalinen media ei tavoita kohderyhmää.
– Facebook ja Instragram eivät mielestäni toimi. Nuorten käyttämä TikTok ehkä, mutta sinne täytyisi tehdä sisältöä ja enpähän tiedä haluavatko nuoret kuunnella minun höpötyksiäni siellä, Hotanen naurahtaa.
Rhy:n kurssit ovat tavoittaneet puskaradion sekä Oma Riista -palvelun kautta melko hyvin nuorisoa, mutta lisää keinoja kaivattaisiin.
– Yleensä heillä on joku kytkös metsästykseen, kuten sukulaisuus. Monet pääkaupunkiseutulaiset ovat tulleet kursseillemme, koska kotiseudun kurssit ovat täynnä, Hotanen toteaa.
Siinä mielessä metsästys on jo nyt muuttanut muotoaan, että nuoret sekä erityisesti naiset ovat enemmän mukana esimerkiksi koirien ohjaajina. Heitä ei välttämättä näe pyssy kädessä ollenkaan.
– Se on mielestäni mielenkiintoista ja hienoa, että osataan löytää itselle sopiva metsästysmuoto, Hotanen kiittelee.
EMMI MUSTONEN
