Valtiolla on muutamia sataprosenttisesti kansan omaisuutta olevia yrityksiä, koska ajatellaan, että näin saadaan kansalle paras mahdollinen hyöty. Valtion yritykset ovat myös kansan sataprosenttisessa määräysvallassa.
Näinhän sen pitäisi mennä. On ainakin yksi poikkeus, ettei mene: VR.
Talouselämä-lehti paljasti toukokuussa, että VR on käyttänyt varojaan palkkaamalla viestintätoimiston viemään asiaansa päättäjille. Toimeksiannossa on harrastettu jopa henkilöprofilointia, ja huomion kärkenä ovat olleet kokoomuslaiset.
Valtionyhtiö on siis hankkinut maksullisen puhemiehen kertomaan valtio-omistajalle, miten omistajan pitäisi yhtiötään hoitaa. Tämä on tietenkin normaalioloissa pöyristyttävää, mutta Suomen kummallisessa rautatiepolitiikassa ihan normaalia.
Ei ole tarkemmin ajatellen yllättävää, miksi paukkuja suunnataan juuri kokoomukseen.
Markkinatalouspuolueelle voi olla suorastaan mieluisaa, että valtionyhtiö haluaa pysyä kapea-alaisena. Se tarkoittaa, että maanteillä on optimitilannetta enemmän rekkoja ja linja-autoja, eli yksityisiä kuljetusyrityksiä. Myös yksityisautoilu ja autoala hyötyvät, kun joukkoliikenteen kasvua jarrutetaan.
Mikkelin Haukivuorella konkreettisesti nähty VR:n negatiivisuus maakuntien paikalliseen junaliikenteeseen, tai edes junien pysähtymiseen, tarkoittaa myös keskittämispolitiikkaa. Sekään ei välttämättä ole kokoomukselle täysin vastenmielinen kehitys.
Keskittäminen tarkoittaa samalla jättimäisiä rakennushankkeita, kuten tunninjuna-ratoja kasvukeskusten välille. Nämä hankkeet ovat tavallisesti julkisen sektorin rahankäyttöä karsastavasta oikeistonäkökulmasta hyviä julkisia hankkeita: massiivisia tulonsiirtoja veronmaksajilta yksityiselle infrabisnekselle.
Lobbariasian tultua julkisuuteen VR teki pikaisen julkilausuman, jossa se ehdotti, että markkinoiden avaamisen kiistakapulana olevaa VR:n junakaluston vuokrausta voitaisiin harjoittaa, mutta vain ns. ostoliikenteessä.
Hallitusneuvotteluiden keskelle heitetty tarjous on laupias, kun tietää, että tämä yöjunista ja yksittäisistä maakuntavuoroista koostuva ostoliikenne on sitä verovaroin tuettavaa marginaalia, joka ei ole VR:ää kiinnostanut.
Kilpailijat olisivat siis tervetulleita vuokraamaan vaikkapa VR:n huonokuntoisia kiskobusseja, jotka nilkuttavat Pieksämäeltä Joensuuhun, silloin kun niitä ei ole korvattu busseilla.
Paras bisnes olisi VR:n mielestä pidettävä ”markkinaehtoisena”. Suomessa tämä markkinaehtoisuus tarkoittaa, että valtionyhtiö saa pitää ylivoimaisen asemansa, ja koska liikenne on markkinaehtoista, poliitikotkaan eivät saa puuttua siihen.
Lopputuloksena kansa ei saa niitä etuja, joita jonkin asian järjestäminen valtionyhtiön kautta pitäisi antaa.
Petri P. Pentikäinen
