Kokenut käsityötaitaja kantaa huolta kulttuurialan koulutustarjonnan supistumisesta
ja tekijöiden sosiaaliturvasta.
Luonnonvalo korostaa keraamikko Paula Ruuttusen teokset, kuten maljakot ja ruukut, parhaimmilleen Korjaamonkadulla. Viime toukokuussa käyttöön otetuissa tiloissa tuoreita luomuksia ovat isot saviastiat ja Pauliina Rundgrenin kanssa toteutetut monikäyttöiset teeastiat, jotka soveltuvat teeseremonioihinkin.
Pursialan tiloissa on sähkö- ja kaasu-uuni. Meneillään on joukkorahoituksen hakeminen, koska Ruuttunen tarvitsee puu-uunin Kalevankankaan purettua polttouunia korvaamaan.
Pitkät koronarajoitteet tekivät keraamikoille hallaa, ja asiakkaat tinkivät ei-välttämättömistä hankinnoista yhä. Nyt messuilla, tapahtumissa ja verkossa väki on jo aktivoitunut, mutta ostokset ovat pieniä.
– Verkko-ostaminen jatkuu suosituimpana. Itse voimistan kurssi-, työpaja- ja tapahtumatarjontaa. Messujärjestäjiltä odotan uudistumista, Ruuttunen sanoo.
Kustannusten nousu näkyy keraamikolla pahimmin matka- ja energiakuluissa. Savi on onneksi raaka-aineena verraten edullista. Ruuttusen omat tuotteet ovat kuitenkin arjen ylellisyyttä.
– Vaikka olen laajasti kouluttautunut, tuotantoni linja on pysynyt samana. Teen pieniä, laadukkaita sarjoja, ja tuotantokapasiteettini on suppea.
Asiakkaissa on tuotteiden monikäyttäjiä, sarjojen kerääjiä, vanhojen tuotteiden korvaajia ja messuilla luomuksiin ihastuvia.
– Esimerkiksi muutama vuosi sitten minulta on tilattu astiastojakin, vaikka juuri nyt se on harvinaista.
Yksi keramiikan nykytrendeistä on villisavi. Suomessa luonnon kaoliinia löytyy Puolangalta, Virtasalmelta ja Sallasta. Punasavea taas löytyy Suomen maaperästä useista paikoista, myös Savosta.
– Ravintoloiden lähiruokainnostus on heijastunut myös keramiikkaan. Astioihinkin on haluttu lähituotantoa. Nousussa ovat myös varsinkin matcha-teen juomiseen liittyvät teemaljat.
Ruuttusen oma pitkäaikainen suuntaus on dreijaus. Se hänet nuorena sytyttikin keramiikkaan, vaikka alkuun iski toivottomuus: en opi tätä ikinä.
Taiteilija on huolestunut kulttuurialan koulutusten rajusta karsimisesta. Hän vetää kursseja keramiikan artesaaniopiskelijoille Axxellin ammatti-instituutissa. Sen lisäksi keramiikka-alaa opetetaan enää Hämeen ammattikorkeakoulussa sekä Forssan ammatti-instituutissa.
– Voisimme ottaa mallia brittiläisten keraamikkojen perustamasta Clay College Stokesta. Meillä esimerkiksi Arabian tehdastaidot ajettiin aikanaan ikävästi alas, Ruuttunen pohtii.
Ruuttunen kuuluu yli 400 muusikon, taiteilijan ja muiden luovien alojen osaajien työosuuskunta Lilithiin. Hän toivoo, että kulttuurin ja taiteen apurahapohjaisuudesta siirryttäisiin edes osittain taiteilijapalkkoihin. Ne vahvistaisivat sosiaaliturvaa.
Paula Ruuttusesta
• Syntyi maatilalla Mikkelin Rämälässä.
• Harrasti keramiikkaa. Kävi lukion ja opiskeli potkudreijausta kansanopistossa. Siirtyi Manfred Tunnemannin työntekijäksi.
• Valmistui posiolaisesta Suomen keraamisesta koulusta keramiikantekijäksi 1987. Teollisuuteen suuntautunutta koulutusta ideoi keraamikko Peter Winquist.
• Harjoitteli vuonna 1991 Arabialla.
• Valmistui Kuopion Muotoiluakatemiasta keramiikka-alan artenomiksi vuonna 1993. Jatkoi AMK-tutkintoon ja ylempään AMK-tutkintoon muotoilusta Lahden ammattikorkeakoulussa.
• On toiminut keramiikka-alalla 30 vuotta.
• On pitänyt näyttelyitä ja saanut lukuisia apurahoja. Kaksivuotiskausi Etelä-Savon taidetoimikunnassa päättyi vuoden 2022 lopussa.
VIRPI KONTINEN
