Aamentassussa puuhaa riittää aamusta iltaan.
Kolme vuotta sitten pieksämäkeläiset Tuija ja Pekka Kääriäinen löysivät mieleisensä kodin Mikkelin Haukivuorelta ja asettuivat sinne asumaan.
– Talo palveli alkujaan kouluna, sen jälkeen vanhustentalon yksikkönä ja sitten majoitus- ja ravitsemusliikkeenä. Vaikka tilaa onkin enemmän kuin riittävästi, meille tämä on puhtaasti koti, jossa myös kasvatamme pyhä birma-rotuisia kissoja, kertoo Tuija.
Tuija aloitti työt Haukivuorella toimineessa Ikihyvässä vuonna 2014. Nykyisin hän työskentelee Haukivuoren Palvelukeskuksessa lähihoitajana.
– Vaikka olenkin työskennellyt täällä jo pitkään, ei työ ollut määräävä tekijä tänne muutolle, kertoo Tuija.
– Alkuun suunnittelimme muuttoa pohjoiseen, missä olemme matkailleet paljon, mutta koska kissankasvatus on rakas harrastus, välimatkat vaikuttivat päätökseen. Pentujen kuljettaminen pitkien välimatkojen päähän ei tuntunut hyvältä ajatukselta.
Birma-kasvattajana Tuija aloitti vuonna 2011 Pieksämäellä.
– Vuotta aikaisemmin hankin ensimmäisen kissani ja innostuin ajatuksesta ryhtyä kasvattajaksi. Kävin kasvattajakoulutuksen, liityin Suomen Kissaliittoon ja kun sain FIFe:n (kansainvälinen kissaliittojen kattojärjestö) hyväksynnän, ryhdyin Pyhä Birma-kasvattajaksi.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmalle on lähtenyt noin 70 kissanpentua.
Seitsemän pentua vuodessa tuntuu aika pieneltä ja kohtuulliselta määrältä. Birma tekee normaalisti 1-3 pentua kerralla, mutta joskus niitä saattaa syntyä jopa kuusi.
– En teetä pentuja liukuhihnalla vaan ainoastaan tilauksesta. Lisäksi olen hyvin tarkka siitä, kenelle pennut lähtevät. En esimerkiksi ota edes varauksia vastaan netin tai puhelimen välityksellä, vaan aina kasvokkain.
Iso osa pennuista on myyty lemmikeiksi, muutamia näyttelykissoja ja kasvattajille menneitä yksilöitä lukuun ottamatta.
– Kyse ei myöskään ole yhden emon urakasta. Meillä on tällä hetkellä täällä parikymmentä birmaa, naaraita ja kolleja, joista osa viettää jo eläkepäiviään. Kaikki nämä ovat kuitenkin perheenjäseniä, Tuija toteaa.
Puoliso Pekka, eläkkeellä oleva entinen rautatieläinen, on korvaamaton apu kasvatustyössä.
– Päivät soljuvat mukavasti eläinten kanssa touhutessa. Kissojen lisäksi meillä on myös neljä koiraa, kolme amerikanvesispanielia ja yksi irlanninsusikoira, jotka vievät minua lenkille, etten ihan tupa-ukoksi muutu, nauraa Pekka.
– Olemme molemmat ulkoilmaihmisiä ja se tuo varmasti vastapainoa myös vuorotyötä tekevälle Tuijalle.
Ulkoilmaihmisistä puhuessaan Pekka virnistää ja lisää että Tuija etenkin on ulkona viihtyvää tyyppiä. Tuijaa naurattaa ja hän kysyy, jokohan asiasta puhutaan kylillä. No kohta varmasti puhutaan.
– Minä nimittäin nukun ulkona ympäri vuoden. Silloinkin kun elohopea laski -27 celsiusasteeseen. Kaikki on kiinni oikeasta varustuksesta.
– Ulkona nukkuessa unenlaatu on aivan toisenlaista kuin sisällä. Tunnen että herään virkeämpänä. Suosittelen kokeilemaan, Tuija nauraa.
Päivätyön ja kissankasvatusharrastuksen, kuten Tuija sitä nimittää, aikaa ei oikeastaan jää muulle.
– Jonkin verran tulee neulottua, mutta muuta en sitten oikeastaan edes kaipaakaan. Olen aina ollut enemmän kotona viihtyvää tyyppiä.
