Härkäviikot ja reikäleivät

26.2.2020 Vapaa-aika
Ruskeutettu kaalikeitto oli 100 vuotta sitten kova juttu – lihaa siinä ei ollut välttämättä kuin ”pieninä kokkareina”. Toisaalta nykyaikainenkin kaalikeitto voidaan valmistaa lihalla tai ilman – lisäksi keittoon voi lisätä porkkanaa ja persiljaa tarjoiltaessa. Kukin nauttikoon keittonsa oman makunsa mukaisesti! Kuva: Pixabay

Loppiaisesta alkavaa ja viimeistään Maarianpäivänä – alunperin 25.03. – päättynyttä talven selkää on kutsuttu meillä vuosisatoja härkä- tai selkäviikoiksi.

Ajankohtainen laskiainen sattuu tähän vuoden jaksoon, joten kerrataanpas tietoja Härkäviikoista.
Härkä- tai selkäviikot olivat menneinä vuosina merkittävä vuodenjakso monestakin syystä. Ensinnäkin joulunaikaan huipentunut ruokajuhla, tuon ajan mittapuun mukaan jopa mässäily oli ohi ja oli kiristettävä vyötä.
Toisaalta edessä oli vuodenkierron raskain työrupeama pimeissä ja ankarissakin talvioloissa – kaikki tämä lisäksi ilman aherrusta katkaisevia juhlapäiviä
Jo pitkälti toista tuhatta vuotta laskiainen on aloittanut Euroopassa kevätpaaston. Laskiaiseen liittyy niin uskonnollisia kuin pakanallisiakin piirteitä: toisaalla muistetaan Jeesuksen kärsimysmatkan alkua ja toisaalla vietetään paastoa edeltäviä karnevaaleja.

Laskiaistiistain jälkeisenä tuhkakeskiviikkona alkaa 40 päivän paasto, joka päättyy pääsiäiseen. Suomessa oltiin siis ”paastossakin” liikkeellä jo hyvissä ajoin: härkäviikkomme kun alkoivat jo loppiaiselta. Osasyynsä tähänkin oli pohjoinen sijaintimme ja siihen liittynyt ruokahuoltomme rajallisuus: vanha kansa näet laski, että tammikuun alussa eläinten ravintovarastoista sai olla käytetty puolet ja ihmisravintovaroista vain kolmasosa, muuten ottaisi myöhemmin keväällä ohraleipä – tämä sanonta on taas perua siitä, että ohran jyvästä puuttuu sitkoaines ja sitä pidettiin siksi pitkään huonona ruokaleipänä.
Kaali tuli Suomeen jo 1400-luvulla, aluksi itäisen perinteen luostareihin. 1600 -luvulla kaali oli levinnyt tavallistenkin ihmisten pöytiin – sitä pidettiin edullisuutensa takia satoja vuosia köyhien ruokana. Kaalinviljely oli naisten työtä, johon miehet eivät saaneet osallistua. Kaali oli satoisa ja turvallinen viljellä ja sen sisältämät C-vitamiini ja A-vitaminin esiaste karoteeni ehkäisivät tehokkaasti puutostauteja. Lisäksi kaali kesti hyvin varastoinnin jopa pelkissä aumoissa.

Ruskeutettu kaalikeitto

Ainesosat:
1 pieni
kaalinkerä
60 g voita
30–40 g sokeria
2,5 l lihalientä
12 kpl mauste-
pippuria
6 kpl valko-
pippuria
suolaa.

Lisäkkeet: Pienet lihakokkareet, makkarat tai sianliha.

Ohje:
Poista uloimmat kaalinlehdet, irrota loput varresta. Paksuin osa pääsuonesta leikataan pois ja lehdet leikellään pieniksi paloiksi. Voi ruskeutetaan padassa, kaali lisätään ja kaalia sekoitellaan uutterasti, kunnes se on käynyt kauniin ruskeaksi. Lihaliemi sekä mausteet kaadetaan sekaan ja keittoa keitetään noin 3 tuntia tiiviin kannen alla. Kun keiton maku on tarkistettu, viedään se pöytään kuumana.

Reseptin lähde: H.Koskimies – E.Somersalo: Keittotaito, Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa 1937.

JT Hartikainen

+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0