Fiatin keskiluokan farkku vetoaa vääntävällä moottorilla ja kelpo muodoilla.
Italian teollisuusylpeys Fiat on aina ollut haka pienempien autojen valmistajana. Isompien mallien kohdalla on ollut hankalampaa varsinkin täällä Härmässä. Uuden Tipon ulkoinen olemus kielii kuitenkin nyt ihan jotain muuta, kuin mitä sen aiemmat sukupolvet ovat kokeneet.
Mallinimi Tipo on itseasiassa vanha tuttu parin vuosikymmenen takaa. Merkin muita tämän kokoluokan mallinimiä ovat vuosien varrella olleet Ritmo, Bravo/Brava, Stilo ja tietenkin kaikkien näiden kantaisä 128. Mistään turhista autoista ei ole kysymys, sillä keskiluokan Fiat on valittu vuosikymmenien aikaan pariin otteeseen Vuoden Autoksi. Se on saavutus, johon moni muu merkki ei ole pystynyt kertaakaan.
Mutta mennäänpä tähän päivään ja itse asiaan. Tipon saa kahtena eri korimallina, farkun lisäksi viistoperäisenä. Lopulta tärkein auton valintatekijä eli tunne on ainakin ulkomuotojen osalta kohdallaan. Urheilullisen oloisen maskin keskellä on iso ja perinteinen merkin logo. Konepellin pokkaukset jatkuvat katolle ja pelti on laitettu voimakkaasti laineelle myös kyljissä, jolloin valon ja varjon liitto saa muodot vieläkin muhkeammiksi.
Etuistuimen portaaton kallistus on aina ollut allekirjoittaneen mieleen, niin nytkin. Kun jakkaran on saanut säädettyä mieleisekseen, voidaan sanoa ajoasennon olevan ryhdikkään oloinen. Ainoastaan reisituki eli istuinosa voisi olla isompikokoiselle kuljettajalle hieman pidempi. Kun kaikki oleelliset ajamiseen liittyvät hantaakit ovat kohdallaan, on aika startata tien päälle.
Ensimmäisenä vaikutuksen tekee moottori – hyvässä mielessä. Fiatin 1,4 litran turboahtimella ryyditetty voimanlähde tarjoaa muhkean alaväännön heti joutokäynniltä lähtien. Nopeuden kasvaessa ja ohitustilanteissa ei 6-portaista vaihteistoa tarvitse olla pykältämässä kuin silloin tällöin. Isoja vaihteita ei ole välitetty liian pitkiksi, vaan satasen nopeudessa on kuutosvaihteella ajettaessa noin 2 500 kierrosta. Näin vetoja löytyy aina 70 km/h nopeudesta lähtien. Vaihteiston käytettävyys ansaitsee peukalon kuvan, sillä pykälät menevät paikoilleen todella herkästi ilman kikkailua.
Mikään auto ei tänä päivänä pärjää markkinoilla, jos mediajärjestelmän liitettävyys ja ympäristöarvot ovat räikeästi metsässä. Koeajoauton Lounge-mallissa on 7” kosketusnäyttö kojelaudassa. Älypuhelimen saa integroitua bluetoothin kautta helposti osaksi Uconnect-järjestelmää, joka tukee pian myös Android Auto- ja CarPlay-sovelluksia. Perusmallissa kosketusnäyttöä ei ole.
Vaihdekepin edessä olevasta syvennyksestä löytyvät Aux- ja USB-liitäntöjen lisäksi istuinlämmittimien katkaisijat. Se ovatko ne oikeassa paikassa, voi olla montaa mieltä, mutta vahingossa penkkigrillit eivät ainakaan mene päälle. Tärkein asia on kuitenkin se, että kaikki oleellinen on helposti omaksuttavissa. Lisäksi Fiatin insinöörit ovat oivaltaneet laittaa radion kanavavalitsimet ja äänenvoimakkuuden säädöt ratin taustapuolella sijaitsevien keinukatkaisimiin. Tämän jipon soisi yleistyvän muihinkin merkkeihin.
Perusvarustetaso Pop pitää sisällään esimerkiksi nahkaratin ja mäkilähtöavustimen. Kolme tonnia arvokkaampi Lounge tuo mukanaan muun muassa alumiinivanteet, automaatti-ilmastoinnin ja pysäköintitutkat. Rahalla saa puolestaan adaptiivisen vakionopeussäätimen, navigaattorin ja sadetunnistimen. Valinnaislistalla on myös automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä.
Kojelauta ja varsinkin oviverhoilut ovat reippaan muovisia. Viimeistely on kuitenkin onnistunut, sillä mitään narinoita ei kuulu, ei edes röykkyisellä soratiellä. Takapenkillä tilaa on tarjolla mukavasti, eikä katto hankaa päätä pitempiselkäisenkään kohdalla.
Hinnat alkaen -mallin voimanlähteenä on vapaasti hengittävä 1,4 litran bensamoottori. Se tarjoaa 95 hevosta ja luonnollisesti vaimeamman väännön kuin turbon kanssa. Vastapainoksi hinta on kohdallaan, sillä edullisimmillaan Tipon saa alle 17 000 eurolla. T-jet merkintää kantavan ahdetun moottorin vaikutus hintaan on noin pari tuhatta euroa.
Mikäli varusteita lyödään enemmän, nousee hinta selvästi yli 20 000 euron. Silti hinnoittelua voitaneen pitää osuvana, kun sitä verrataan kilpakumppaneihin. Tipo ei tarjoa mitään ihmeellisyyksiä, mutta kokonaispaketti on aidosti toimivan tuntuinen. Siitähän suomalaiset autonostajat ovat yleensä pitäneet.