Vesillä pärjää, kun ottaa muut huomioon ja toimii rauhallisesti.
LähiTapiola Savo-Karjalan liiketoiminnanjohtaja Tuomas Sinkko kävi viime kuun lopulla luovuttamassa Mikkelin pursiseuralle uuden jollan. Lahjoitusta Pursialan rannassa oli vastaanottamassa muun muassa Pursiseuran kommondori Markku Paju.
Vene tulee tarpeeseen, koska sillä on mahdollista osallistua kilpailuihin.
– Ajatus lähti nuorisotyöstä. Haluaisimme lisää nuoria jäseniä, sillä heistä tulee niitä tulevaisuuden veneilijöitä. Välineiden täytyy tietenkin olla kohdallaan ja nyt kisamenestys ei ole ainakaan veneestä kiinni, Paju naurahtaa.
Paikallinen vakuutusyhtiö haluaa olla mukana tukemassa nuorten toimintaa, muutenkin kuin tapaturman sattuessa.
– Haluamme olla mukana paikallisten ihmisten toiminnassa. Tässä on ihanteellinen mahdollisuus tarjota nuorille elämyksiä, Sinkko toteaa.
– Samalla haluamme olla mukana opettamassa turvallista vesillä liikkumista.
Purjehduskoulun rehtorina tunnettu Rickhard Häkli korostaa turvallisuuden merkitystä, niin koulussa kuin tositoimissa.
– Välineiden täytyy olla kunnossa. Laitamme purjehduskoulussa aina ensin kumiveneen veteen, ennen kuin kukaan pääsee vesille, Häkli toteaa.
– Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, Mikkelin pursiseuran killan puheenjohtaja Esa Valkonen toteaa.
Hän kehottaa toimimaan veneillessä aina rauhallisesti ja ottamaan muut huomioon.
– Vaikka jotain sattuisikin, on pidettävä pää kylmänä ja pysyttävä rauhallisena. Silloin tilanteista selviää. Maalaisjärjen käyttö on myös sallittua. Vaikka venereitit on yleensä hyvin merkattu, kannattaa pitää oma ajatus mukana hommassa, Valkonen täsmentää.
Seuralla on paljon tukikohtia ympäri Saimaata, joissa voi tavata muita veneilijöitä ja samalla aloittelijat saavat hyviä vinkkejä.
– Seuran sisäinen kommunikointi on todella hyvää ja eri osaamisalueet ovat todella hyvin hallussa. Ei varmaan ole mitään veneilyyn liittyvää, mitä joku ei osaisi, Valkonen vinkkaa.
Pursialan rantaan alkoi virrata ysiluokkalaisia Vesisankarit-tapahtuman tiimoilta. Nuoret pukivat pelastusliivit päälleen ja menivät kuka minkäkin veneen kyytiin. Hanna Suvinen ja Noora Laitinen Lyseolta kävivät kumiveneajelulla.
– Tosi kivaa oli. En oikeastaan käy veneilemässä, koska siihen ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta, Suvinen totesi.
– Kävimme syksyllä koulun kanssa kokeilemassa melontaa ja ajattelin, että siinä olisi mukava harrastus, Laitinen puolestaan kertoo Suvisen nyökytellessä.
Häklin mukaan parasta antia on se, kun näkee riemun lasten kasvoilla, joka syntyy vesille pääsystä. Rehtorinkin mielen pitää virkeänä aktiviteettien keksiminen harrastuksen sisällä, jotta nuoret pysyvät veneilyn parissa.