Prätkässä on henkeä ja asennetta

12.11.2015 Auto & Kone
Mikko Moilasen tyttäret Eeva ja Aini halusivat istumaan pyörän selkään. Isompi tyttö Aini lauloi: ”moottoripyörä on lälläripyörä”.

Mikko Moilanen ajelee nostalgisella moottoripyörällä. Vanhempi väki tunnistaa Jawan helposti.

Tšekkiläinen moottoripyörämerkki Jawa oli maailman myydyin kaksitahtipyörä 1950–60-luvuilla. Suosituimmaksi moottoripyöräksi se nousi myös Suomessa ja legendaarisella kansanpyörällä ajettiin kesät ja talvet. Mikko Moilanen on ajellut omalla Jawa Stylellä kuukauden päivät.

– Tämä on vuosimallia 2003 ja näitä valmistetaan edelleen Tšekeissä. Moottoripyörä on ollut tuotannossa useita kymmeniä vuosia, mutta malliin on tullut vain pieniä muutoksia vuosikymmenten aikana, Moilanen kertoo.

– Kaksitahtisia sanottiin stinkereiksi eli haisuleiksi. Ne olivat ennen sellaisessa maineessa. Öljy haisi ja pyörät savuttivat, joten näitä sanottiin myös smokereiksi. Erityisesti Jawoista kuulee hyvin usein puhuttavan näillä nimillä.

Moottoripyöriin hurahtanut Moilanen sanoo tykänneensä aina kaksitahtisista menopeleistä.

– Ensimmäinen moponi oli Honda Monkey. Kävin 14-vuotiaana Rhodoksella ja vuokrasin 125 kuutioisen Yamaha DT:n. Sillä sitten ajeltiin ilman kypärää ja meno oli tosi siistiä. Siitä kaksitahtisiin suuntautunut innostuneisuuteni oikeastaan alkoikin, Moilanen kertoo.

Täysi-ikäiseksi tullessaan hän osti moottoripyöräkseen MZ ETZ Kanunin. Kun DDR liittyi Länsi-Saksaan, niin kaikki moottoripyörävalmistajan tehtaat ja koneet siirrettiin Turkkiin. Siitä pyörä sai lisänimen Kanun.

Moilanen sanoo, että MZ:t ja Yamahat ovat peruspyöriä, jotka on tehty käytettäviksi isoille massoille. Legendaariset pyörät ovat ristiriitaisessa maineessa, sillä ne jakavat mielipiteitä.

– Jotkut vihaavat ja pitävät näitä epäluotettavina ja huonoina pyörinä. Toiset taas tykkäävät erityisen paljon ja pitävät näitä luotettavina, varmatoimisina ja helppoina ylläpitää. Kuulun itse tähän jälkimmäiseen ryhmään, hän hymähtää pyörän selässä.

Moilanen kertoo, että 50–60-luvulla nuoruuttaan eläneet, nyt jo vanhempaa sukupolvea edustavat ikämiehet, tunnistavat moottoripyörän tienpäällä ja katukuvasta.

– Moni on tullut kysymään ja ihmettelemään, että ”Onko tuo oikeasti Jawa.” He eivät ole nähneet pyörää vuosikymmeniin ja tämä herättää tunteita.

Moilanen osti kaksipyöräisensä uutena Jawa Finland Oy:n Iittalan toimipisteestä.

– EU:n polttoainesäädökset tiukkenivat paljon vuonna 2007, eikä näitä olisi pystynyt rekisteröimään enää sen jälkeen Suomeen. Iittalassa sijaitseva Simpanen osti näitä Tšekeistä useita kymmeniä ja rekisteröi ne Suomeen, Moilanen kertoo tarinan sivujuonta.

Hän sanoo, ettei Jawan hankinta ollut mikään hetken mielijohde.

– Tein kaupat kahdeksan vuoden tinkaamisen jälkeen eli ei tämä mikään heräteostos ollut. Siitä kuitenkin kauppiaan kanssa sovimme, ettei hinnasta turhia huudella ympäriinsä.

Itse hän on ehtinyt ajaa uudella pyörällään vasta noin 500 kilometriä. Tarkoituksena on kuitenkin kartuttaa ajokilometrejä matkamittariin mahdollisimman pian lisää.

– Talviajo moottoripyörällä on ihan älyttömän mukavaa. Siinä on vähän sellaista enduro-meininkiä. Talven kokee ihan erilailla kuin autossa. Kun pääsee perille ja juo kupillisen teetä, se on ihan huikeata. Pikkuasioita arvostaa, kun pääsee kylmästä lämpimään.

Motoristi lisää, ettei talvella ajaessa ei ainakaan voi nukahtaa rattiin. Talvirenkaatkin ovat juuri haussa.

Kauppoihin Moilanen sanoo olevansa erittäin tyytyväinen.

– Kun Simpanen polkaisi pyörän käyntiin ja kuulin ensimmäiset pärinät, niin olin ihan fiiliksissä. Kun lähdin ajamaan sillä kotiin, ensimmäinen tunti meni vain ääniä kuunnellessa. Hymy oli päällä koko matkan ja oli ihan prätkätunnelma.

– En muuten sano tätä moottoripyöräksi. Sanon sitä prätkäksi. Se on paljon hienompi nimi. Siinä on henkeä ja asennetta, Moilanen päättää hyväntuulisena.

+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0