Tonniluokan pakettiautona tunnettu Vito uusiutui täysin. Kolmannen polven edustaja tuli markkinoille laajalla mallistolla.
Erilaiseksi pakettiautoksi Viton tekee sen malliston monipuolisuus. Valittavana ovat kaikki vetotavat, etuveto, takaveto ja neliveto. Jako eri versioiden välillä menee moottorivaihtoehtojen mukaan. Etuvetomallien, 109 CDI ja 111 CDI, sydämenä on Renaultin valmistama, poikittain asennettu 1,6 litran diesel. Takavetomallien, 114 CDI, 116 CDI ja 119 CDI, voimanlähde on aito stuttgartilainen 2,1 litran moottori, joka on luonnollisesti asennettu pitkittäin. Kaikista mallimerkinnöistä paljastuu kahden viimeisen numeron myötä teho kymmeninä hevosina.
Pienimmät etuvetoiset ovat luonnollisesti myös ne edullisimmat vaihtoehdot, vaikka kantavuus on suurempi kuin takavetoisilla veljillä. Tämä johtuu pienemmän moottorin alhaisemmasta omapainosta. Silti takavetoiset ovat monen mielestä parempia käytännön työtehtävissä, kun painavaa tavaraa lyödään kyytiin oikein urakalla. Vito on saatavilla kolmena pituusversiona, joista lyhyessä ja keskipitkässä on itseasiassa sama 3 200 mm:n akseliväli.
Isommat moottoritehot ja parempi vetopito sekä ketteryys saanevat myös monet valitsemaan Vitonsa edelleen takavetoisena. Ja ehkä hieman yllättäen, myös polttoaineen kulutus on Mersun omalla isommalla moottorilla alhaisempi kuin ranskalaista alkuperää olevalla 1,6 litran dieselillä. Suurin moottori täyttää kireämmän EURO 6 normin.
Nelivetoinen vaihtoehto on saatavilla ensi vuoden puolella. Vetojärjestelmä on kotoisin ML-maasturista, joka on kevyt ja tilaa säästävä. Käytännön työtä tekeville huomion arvoinen seikka on se, että lastauskorkeus on sama myös nelivetoversiossa. Mataluuden mukana tuomaa aerodynamiikkaa tarvitaan, jotta päästään alhaiseen kulutukseen ja päästöarvoihin.
Vito on edeltävään versioon nähden venynyt 14 sentillä, mutta tavaratilan puolella niitä senttejä ei näy. Lastia tärkeämpi asia piilee ohjaamossa, ratin ja penkin välissä. Paremman kolariturvallisuuden lisäksi myös huoltomiehet hierovat käsiään tyytyväisyydestä, sillä tilaa on pellin alla enemmän.
Espanjassa valmistettavan Viton ohjaamoon on suorastaan helppo mennä. Siinä missä pakettiautoon piti ennen hypätä, ei tarvitse nyt kuin kävellä. Luihakkaan näköinen peli on näöltään selvästi sukua edelliselle sukupolvelle. Koeajoautona olleen Viton automaattivaihteisto osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi myös ohjaamon tilan puolesta.Pitkälle kuljettajalle tilaa saisi olla pituussuunnassa hieman enemmän ja sitä on myös luvassa. Pian autoon saa niin sanotun suomalaisen väliseinän, joka mahdollistaa etuistuimen pidemmän säätövaran.
Muuten kabiinissa on kaikki kohdallaan. Ergonomiaa on mietitty aina älypuhelimen paikasta lähtien, lokero löytyy tahmealla materiaalilla päällystettynä keskeltä kojelautaa radion alapuolelta. Monella kilpailijalla on nyt ergonomian suhteen petrattavaa, sen verran onnistuneesti asiat on Vitossa toteutettu.
Kuljettajan apuna on myös paljon erilaisia turvavarusteita. Vakiovarusteena löytyvät sivutuuli- ja vireystila-avustin. Koeajoautossa oli myös kaistavahti ja katveavustin. Sen avulla keskiviivan ylitys tuntui heti ratin tärinänä. LED-toimiset ajovalot seurasivat tarkoin ratin liikkeitä mutkaisella tiellä ajettaessa. Näin ajovalojen olisi pitänyt toimia jo ajat sitten.
Mersumaiseen tapaan ratin vasemmalta puolelta löytyy monitoimiviiksi, jonka takaa toimivat niin vilkut kuin pyyhkijätkin. Vakionopeudensäädin löytyy vakiovarusteena monitoimiviiksen alapuolelta. Järjestely mahdollistaa ratin oikealle puolelle sijoittuvan automaattilaatikon vaihdevalitsimen. Tätä järjestelyä moni kritisoi, mutta hetken totuttelun jälkeen eivät asiat voisi paljoa loogisemmin sujua. Esimerkiksi viiksimallisen vakionopeudensäätimen käyttö on erittäin yksinkertaista verrattuna rattinappulaviidakkoon.
Tavaratilan valot ovat nekin mallia LED. Niiden hyvä puoli on kirkkauden ohella pieni virrankulutus. Jos urakoitsijalta unohtuu ovi raolleen pidemmäksi aikaa, lähtee auto silti käyntiin.
Tavaratila ulottuu aina etupenkkien alle asti, joten pitkät putket ja laudat mahtuvat kyytiin ilman takaluukun jättämistä raolleen.
Vitolla ei voi peruuttaa, jos samaan aikaan avaat kuljettajan etuovea, sillä vaihde lähtee pois päältä turvatoimena. Toiminnosta voi Suomen umpipimeässä kelissä olla montaa eri mieltä, mutta jos sen avulla säästetään ruumiinvammoja tai vääntyneitä ovia, on se kohdallaan. Suomen olosuhteita ajatellen hyvä asia on vakiovarusteena oleva polttoainetoiminen lisälämmitin.
Ajossa uusi Vito on miellyttävä kumppani. Sen melutaso on henkilöautomaisen matala, autoon on helppo istua ja lähteä pois ja kun istuessa on polvikulma luonnollisempi kuin henkilöautossa, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi niin moni ajaa pakettiautolla myös muita kuin työajoja. Myöskään 160 hevosvoimaisen moottorin ja seitsemänportaisen automaattilaatikon yhteispeliä ei parane moittia.
Mercedes-Benz Vito 116 CDI A
- Hinta: 49 191 € (alk. 29 972 €)
- Moottori: 2 143 cm3 (4-syl., Common Rail yhteispaineruiskutus)
- Suurin teho: 163 hv/120 kW (1 400–2 400 rpm)
- Max vääntö: 380 Nm (1 400–2 400 rpm)
- Kulutus: 5,6–5,2/6,0–5,7/6,7–6,4 l/100 km (maantie/yhdistetty/kaupunki)
- CO2 -päästöt: 158–149 g/km (yhdistetty)
