Suonenjokelainen Maria Kuismin on muuttanut vuoden vaihteessa Mikkeliin uuden työpaikan perässä.
Kuismin opiskeli Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi. Valmistuttuaan muutama vuosi sitten hän sai oman alan töitä Lohjalta, jossa vierähti pari vuotta.
– Valmistumisen jälkeen tuntui, etten voi alkaa hirveästi valitsemaan työpaikkaani. Koen, että piti olla aika nöyränä, koska olin kuitenkin vastavalmistunut eikä kokemusta ollut, Kuismin kertoo.
Hän laittoi kymmeniä hakemuksia, joista yksi tärppäsi ja työpaikka oli kiikarissa. Lohjalla kertyi kallisarvoista työkokemusta, joka helpotti uuden työpaikan hakemista sekä saamista Mikkelistä.
Itse työn hakemisen Kuismin toteaa olevan hieman vanhanaikaista. Teknologiaa hyödynnetään jonkin verran, mutta mahdollisuuksia olisi paljon enemmän.
– Esimerkiksi videohakemus kertoisi ihmisestä enemmän kuin pelkkä paperiversio. Videohaastattelut voisivat olla myös yksi varteenotettava vaihtoehto työntekijän etsimisessä, Kuismin toteaa.
Myös työnantajan rehellisyys on tärkeää. Työhaastatteluissa kysytään hyvin usein mitä kehitettävää hakija kokee itsessään. Työnantaja voisi vastata samaan kysymykseen.
– Se olisi reilua kumpaakin kohtaan. Jos työpaikassa on jotain kehitettävää, niin miksei sitä voi kertoa haastattelutilanteessa. Olisi myös hyvä kertoa rehellisesti esimerkiksi henkilökunnasta, niin hyvässä kuin pahassa, Kuismin toteaa.
Kuismin kertoo, että olisi itse ollut valmis vaihtamaan alaa tai hakemaan muita avoimia työpaikkoja, jos ei olisi valmistumisen jälkeen saanut työpaikkaa omalta alalta. Työnarvostus on ollut naisella kohdallaan, koska on seurannut yrittämisen arkea hyvin läheltä. Perheen mansikkatila on näyttänyt kausiluontoisen työn hyvät sekä huonot puolet.
– Olen tehnyt töitä enemmän ja vähemmän koko ikäni. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että tietyn ikäisenä on lähdettävä hakemaan esimerkiksi kesätöitä, vaan työnteko on ollut koko perheen asia.
Sen oikean työpaikan odottaminen voi johtaa siihen, että monta hyvää mahdollisuutta menee sivu suun.
– Joskus voi sattuman kautta löytää itselleen mieluisen työpaikan, vaikka olisi entuudestaan ajatellut, ettei sovellu tai halua jollekin alalle.
Nainen kehottaakin työnhakijoita pitämään silmänsä auki ja katsomaan asioita avoimin mielin.
No money, no funny
Suomessa on keskusteltu pitkän aikaa työllisyydestä, työttömyydestä ja työnhakijoista. Vasta esitelty aktiivimalli on nostanut keskustelua alasta riippumatta. Toinen osapuoli kokee asian hyvänä ja toiset näkevät sen olevan epätasa-arvoinen.
Suurimmalle osalle työ muodostaa perusarjen. Viikko kuluu työn ääressä. Toinen ääripää ei lähde töihin, vaikka niitä olisi tarjolla. Tässä välissä ovat myös he jotka lähtisivät töihin, mutta työpaikkaa ei vain löydy. Ei ole ihmisten vika, että järjestelmässä on työttömän mentävä aukko. Olen kuullut monesta suusta, ettei töihin kannata mennä, koska työttömänä tilille tipahtaa enemmän rahaa kuin palkkatyössä.
Asiaa on katsottava monelta eri kantilta, eikä kokonaisuus ole niin mustavalkoinen. Herää kuitenkin kysymys, että miten se yhteiskunta toimisi jos kaikki päättäisivät, ettei työn tekeminen huvita?
