Alamäkipyöräilyyn yhdistyy monesti ajatus hyvin vaarallisesta lajista. Hirvensalmelainen lajiaktiivi Lauri Siiriäinen kuitenkin muistuttaa, että riskit syntyvät pitkälti korvien välissä.
Vauhti näyttää melkoisen huimalta. Lauri Siiriäinen kiitää pyörällään pitkin isojen mäntyjen ja kuusien reunustamaa kapeaa polkua. Välillä otetaan ilmaa alle hyppyristä. Ollaan hirvensalmelaisen Siiriäisen kaverin, niin ikään lajia harrastavan, Ari Vesalaisen kotimaisemissa Korpikoskella, jonne tämä on rakentanut monenlaisia reittejä alamäkipyöräilyyn.
– Ari on tehnyt tosi makeat reitit tänne. Minulla on kotona Monikkalassa paikat, joissa voi vähän hyppyjä ja mutkia harjoitella. Mutta on tämä ihan eri maata. Sitten lähimmät niin sanotut oikeat hyvät paikat on Kouvolan Mielakka, Jyväskylän Laajavuori ja Sappee, Siiriäinen luettelee keskuksia, joissa on hissit käynnissä kesälläkin, jotta reittejä pääsee ajamaan.
– Näistä kylläkin Mielakka on hissien osalta kiinni tänä vuonna, hän tarkentaa.
Hänellä itsellään on lajikokemusta takana nelisen vuotta. Ennen alamäkipyöräilyä Siiriäinen harrasti aktiivisesti maastopyöräilyä.
– Ajelin enemmän pitkiä lenkkejä. Kiinnostusta alamäkipyöräilyyn oli kyllä aiemminkin, mutta kun tässä ihan lähellä ei ollut paikkoja, niin se jäi siihen. Sitten kun kerran menin käymään Mielakassa, niin innostus syttyi kunnolla, ja nuo pidemmät lenkit jäivät oikeastaan siihen.
– Ensimmäisen kesän ajoin omalla, niin sanotulla perus-maastopyörällä, kun ei vaan saanut korona-aikaan pyöriä! Tämä kuitenkin samalla käy muistutuksena, että lajin voi hyvin aloittaa, jos on hyvälaatuinen, nykyaikainen maastopyörä, Siiriäinen huomauttaa.
Innostus poiki myös lähdön kilpailuihin, joissa on tullut menestystäkin.
– Viime vuonna onnistuin olemaan ykkönen kolmen osakilpailun Etelä-Suomen Gravity Cupin ikämiessarjassa. Tänä vuonna sarjassa ajetaan koko Suomen alueelta tulevien kilpailijoiden kesken, ja olen ymmärtänyt, että pohjoisesta tulee varsin kovia ajajia. Mutta kyllä sinne top 5:een yritän tähdätä edelleen, hän linjaa.
Gravity cup on matalan kynnyksen kilpailutoimintaa, jossa kilpailussa ajetaan usean radan kisaformaatilla, ja päivän aikana ajetaan 3-5 erillistä rataa, kaikki radat tulee ajaa vähintään kaksi kertaa. Jokaisella radalla on yksi bonusajokerta, jolla voi paikata yhtä ratakohtaista suoritusta. Uusille harrastajille sekä junioreille on helpot radat ja kokeneemmille teknisesti ja vauhdillisesti hieman haastavammat.
– Tykkään tästä kisamuodosta siinäkin mielessä, että tässä ei mennä kuten Downhill-lajissa, jossa on vain yksi ajo rataa kohden, eli siellä on pakko vetää ihan täysillä se yksi ajo. Siinä tietenkin ne riskitkin sitten kasvavat, Siiriäinen tuumaa.
Mutta palataanpa siihen lajin oletettuun vaarallisuuteen. Mitäpä Siiriäinen tähän tuumaa?
– No tässä on monta lähestymiskulmaa. On reittejä, joita voi pienet lapset ajaa, ja sitten toisessa ääripäässä ovat ne niin sanotut ”Red Bull -hyppyrit”, jotka ovat aivan hurjia.
– Pääsääntöisesti voi sanoa, että laji on niin vaarallinen kuin siitä itselleen tekee. Jos ajaa matalilla vauhdeilla ja helppoja reittejä, niin en näkisi riskejä kovin suurina.
Siiriäinen muistuttaa myös siitä, että alamäkiajoon suunnitellut reitit ovat yleensä ylläpidettyjä, ja tiedossa on, ettei reitillä tule esimerkiksi kukaan vastaan.
– Mitä samaa ei välttämättä voi tietää ajaessaan alamäkeä kovempaa vaikkapa yleisellä ulkoilureitillä.
Myös suojavarusteilla pienennetään mahdollisuutta loukkaantua.
– Kypärä, laadukas sellainen, on aivan ehdoton. Itse käytän myös muita suojia. Pienemmissä puitteissa harjoitellessa vähän kevyempiä, mutta kun mennään tuonne hissimäkiin, niin silloin puen ihan motocross-tason suojat. Tykkään että on kunnon panssarit.
Mikkelin seudulla ei tällä hetkellä ole alamäkipyöräilyyn erikoistunutta seuraa. Harrastusta pääsee kokeilemaan esimerkiksi edellä mainituissa suuremmissa keskuksissa, joissa monesti on myös sekä välineet vuokrattavissa että ostettavissa opastusta lajiin.
– Kyllä vahvasti suosittelen kaikille, jotka tykkäävät laskettelusta sekä esimerkiksi vauhdikkaammasta pyöräilystä poluilla ja alamäissä. Kannattaa kokeilla! Siiriäinen rohkaisee.
Niko Takala