Jussi Kivinen keräsi tietoa teokseen pari vuotta.
Puulalla, Liekuneella ja Ryökäsvedellä liikkuneet höyrylaivat ja laivailun historia on koottu omaan teokseen. Höyryä Puulalla – Puulaveden höyrylaivaliikenteen historiaa -teoksen on kirjoittanut Jussi Kivinen ja julkaissut Suomen Höyrypursiseura ry.
Helsingissä vakituisesti asuva Jussi Kivinen kokosi teosta pari vuotta. Teos kertoo höyrylaivaliikenteen vaiheista järvellä yleisesti ja sen jälkeen jokaisesta tiedossa olevasta Puulalla höyrynneestä laivasta. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta sekä Suomen Höyrypursiseuran nettisivujen kaupan kautta.
Kivinen on seurannut höyrylaivojen toimintaa pikkupojasta saakka. Hän on harrastuksenaan kirjoittanut höyrylaivoista ja niiden liikenteestä vuosien mittaan kymmeniä artikkeleita ja muutamia kirjojakin, viimeksi väitöskirjan Jyväskylän yliopistoon 2016.
Puulan alueesta hän kiinnostui omistaessaan neljän vuoden ajan Hirvensalmen keskustan tuntumasta niin sanotun kakkoskodin, jossa hän viihtyi puolisoineen useita kuukausia yhtä mittaa muun muassa koronan aikana.
Höyrylaivaliikenne on ollut Puulalla, Liekuneella ja Ryökkäällä erittäin tärkeä liikkumisväline, niin kauppatavaralle kuin ihmisillekin.
– Ensimmäinen höyrylaiva ilmestyi Puulalle vuonna 1875. Siitä tulee ensi vuonna kuluneeksi jo 150 vuotta, Kivinen toteaa.
Kaiken kaikkiaan vesistöillä on liikkunut lähes 50 höyryalusta. Vielä nytkin Puulalla liikkuu yksi höyrypursi.
– Höyrylaivaliikenteelle ja Puulan seudun ihmisille erityisen tärkeä tapahtuma oli se, että Otavan satamaan saatiin rautatie 1800-luvun lopulla. Se avasi mahdollisuuden jotenkin kannattavaan matkustajalaivaliikenteeseen ja siten seudun asukkaille käytännölliseen matkantekoon esimerkiksi läänin pääkaupunkiin Mikkeliin ja muualle Suomeen.
Koska tavaran kuljetus helpottui huomattavasti, kauppiaat olivat keskeisiä yrittäjiä höyrylaivojen varustajina. Alukset olivatkin oikeastaan yhdistettyjä matkustaja- ja rahtilaivoja.
Puutavara alkoi liikkua
Rautatieyhteys Otavasta Puulan rantaan oli oikeastaan välttämätön seudun metsävarojen hyödyntämisen kannalta.
– Näin puutavara saatiin kohtuullisin kustannuksin viedyksi maailman markkinoille. Tämä johti siihen, että järville hankittiin hinaajia kiskomaan sekä tukkilauttoja että lotjia, joissa kuljetettiin halkoja ja monenlaista muutakin tavaraa, Jussi Kivinen kertoo.
Toinen tärkeä puutavaran kuljetusreitti johti Puulalta Suonsalmen kautta Liekuneelle ja sen eteläpäässä Kissakoskelle. Osa Kissakoskelle hinatusta puutavarasta käytettiin Kissakosken puuhiomossa ja paperitehtaalla, osa laskettiin virran vietäväksi, ja monien vaiheiden kautta nuo puut päätyivät etelämpänä oleville tehtaille.
Puutavaran kuljetuksia hoitamaan tarvittiin lukuisia hinaajia. Niitä hankkivat vuosien mittaan puutavarayhtiöt, seudulla toiminut uittoyhdistys, Valtion polttoainetoimisto (VAPO) ja monet yksityiset yrittäjätkin.
– Myös joillakin yksityishenkilöillä oli omia tarpeitaan varten pieniä höyryn voimalla kulkevia aluksia, joita käytettiin muun muassa talonväen liikkumiseen tai tavaroiden kuljettamiseen, Kivinen lopettaa.
Emmi Mustonen, Elina Alanne