Jännittävien kokemusten jälkeen on muistettava antaa pennulle tarvittava määrä lepoa.
Mikkelissä sijaitseva Kiiskinmäen päiväkeskus sai huhtikuun alkupuolella yllätysvieraita, joita odotettiin innolla niin henkilökunnan kuin asiakkaiden puolesta.
Vieraat olivat metsästyslinjaisia labradorinnoutajan pentuja, joilla oli tuolloin ikää hieman vajaat seitsemän viikkoa.
– Tämä on ensimmäinen vierailu tällaiseen paikkaan sekä pennuille että minulle, pentujen kasvattaja sekä Koirapalvelu Tatsin yrittäjä Sanna Kankainen kertoo hymyillen.
Hän kuskaa kuusi innokasta pentua lastenvaunuja muistuttavilla kärryillä päiväkeskuksen tiloihin. Siellä hän laittaa pennut niille tuttuun kotoa tuotuun aitaukseen.
– Tämä tietysti pitää tilannetta hallinnassa, etteivät kaikki juoksentele missä sattuu. Samalla kuitenkin tuttu peti ja rajattu tila luovat pennuille turvallisuuden tunnetta. Näin ne saavat myös omaa tilaa ja saavat halutessaan vain katsella tilannetta rauhassa.
Päiväkeskuksen seniorit ovat silminnähden innoissaan vierailijoista, ja moni kertookin heti alkuunsa omista koiristaan tai kokemuksistaan nelijalkaisten kanssa. Kankainen vastailee kysymyksiin, joita nousee esille pentujen sukupuolesta, aikuisiän koosta aina niiden hintaan saakka. Eräs asukas myös tiedustelee, saisiko paljousalennusta ostaessa useamman.
– Pentueessa on yksi poika, sillä ei ole pantaa kaulassa. Eriväriset pannat ovat olleet pentujen kaulassa syntymästä saakka, jotta esimerkiksi painonkehitystä pystyi seuraamaan, Kankainen kertoo, kun pantoja ihmetellään.
Mustista pörriköistä onkin muutoin mahdotonta erottaa, kuka on kukin.
Yksi pennuista on lähdössä Ranskaan lutikkakoiraksi, yksi jää Kankaiselle itselleen ja loput asettuvat ympäri Suomea. Pennut ovat Kankaisen mukaan hyvin tasaisia keskenään ja kenet tahansa olisi voinut laittaa mihin kotiin hyvänsä.
– Olen ollut todella tyytyväinen pentuihin. Ne ovat olleet reippaita ja sosiaalisia tilanteessa kuin tilanteessa. Täältä lähdetään sitten kotiin nukkumaan ja palautumaan seuraavan päivän seikkailuita varten.
Kankainen muistuttaakin palautumisen olevan tärkeää koiran iästä riippumatta. Erityisesti pentujen tulisi saada riittävästi lepoa ja sopivasti sosiaalistamista.
– Itse pyrin luomaan pennuille turvallisia ja hyviä kokemuksia. Tärkeintä ei ole, että pennun kanssa ollaan joka paikassa katsomassa ihan kaikkea. Tässä asiassa mielestäni laatu korvaa määrän, koirankouluttaja vinkkaa.
Kankainen kuitenkin muistuttaa, jokaisen tekevän asiat tavallaan.
– Onhan tämä aikamoinen rumba viedä tällainen lapsilauma paikasta toiseen, hän naurahtaa.
Kankainen vie yhden pennuista tervehtimään Vuokkoa ja Ilonaa. Naiset alkavat heti kertoa omista koiristaan ja nappaavatkin pennun syliin.
– Minulla on ollut ruskea labradorinnoutaja, Ilona juttelee paijatessaan silkkiturkkia.
Vuokko puolestaan toteaa koirien olevan persoonia, jotka osaavat näyttää mieltään ja kertoa ilmeillä, mitä mieltä asioista ovat.
– Minun tiibetinterrierini oli aikoinaan käärmeissään minulle, kun olin yön poissa kotoa. Se ei vilkaissutkaan minuun päin, kun tulin kotiin, nainen naurahtaa.
Kaiken kaikkiaan vierailu meni Kankaisen mukaan todella hyvin, vaikka pennut väsähtivät melko nopeasti.
– Meillä on muitakin vierailukohteita tulossa ja on aivan ihanaa katsoa ihmisten reaktioita heidän kohdatessaan pennut.
Kankainen nostaa väsähtäneet pennut vaunuihin ja siitä autoon. Ne eivät siirtelystä paljon hätkähdä vaan jatkavat unia löytäessään taas hyvän asennon.
Hyöty vai riski?
Sanna Kankainen ei koe pentujen viemisestä erilaisiin paikkoihin koituvan niille suurempaa terveysriskiä. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei vie pentuja koirien massatapahtumiin tai esimerkiksi koirapuistoon.
– Riski on tietysti aina olemassa, että ne saavat jonkun taudin. Koen kuitenkin, että hyöty on tässä kohtaa suurempi kuin uhka. Käsitykseni mukaan pennut ovat saaneet emon maidon mukana myös emon rokotesuojan.
Pentua sosiaalistaessa hän muistuttaa levon tärkeydestä. Yleensä koiran annetaan nukkua, mutta sen mahdollistaminen rauhallisella ympäristöllä on myös tärkeää.
– Jos perheessä on pieniä lapsia tai muuten aktiivista touhuamista, voisi olla hyvä miettiä, pystyisikö koira olemaan vaikka omassa huoneessa tai portin takana rauhoittumassa ja nukkumassa, Kankainen pohtii.
Jos lepo puuttuu, koiran käyttäytyminen saattaa olla esimerkiksi yliaktiivista, joka saatetaan tulkita väärin ja tarjota sille lisää virikkeitä levon sijaan.
EMMI MUSTONEN
