Kaunis kesäkuinen perjantai-ilta ja työpäivä ohi. Kaverin kovaa kulkeva moottoripyörä ja vapauden tunne. Kotikylän raitit – tuttua ja ah, niin turvallista.
Samaan aikaan auto kääntyy Haukivuoren liittymästä kantatie 72:lle ja suoraan ajava kaksipyöräinen osuu auton kylkeen kovasta vauhdista. Kahtia repeävä moottoripyörä pysähtyy kuin seinään, kuljettajan parinkymmenen metrin ilmalento, kypärä irti päästä ja game over.
Kuolonkolarin kanssa samaan aikaan sattui ikävä tapaus, joka tahrasi vasta menehtyneen nuorukaisen kohtaloa. Ilta-Sanomat julkaisi heinäkuun alussa jutun, jossa oli samoja aineksia, joita toimituksemme sai onnettomuuden jälkeen tietoonsa.
Valtakunnallisen median ansiosta VR:n Mikkelin Haukivuorelle suoltamat laitapuolen kulkijat ovat nyt suuren yleisön tietoisuudessa. Haukivuoren asemallahan eivät matkustajajunat ole pysähtyneet sitten vuoden 2014, mutta tämä ei ole vuosien varrella estänyt valtionyhtiötä kippaamasta häirikkömatkustajia maalaispitäjän vaivaksi.
VR poisti IC 67 -junasta matkustajan pe 16.6. klo 17.15 Haukivuoren aseman kohdalla polkupyörineen päivineen. Tästä seurasi rikosaalto, jonka pyörteissä hävisivät mitä ilmeisemmin myös vasta menehtyneen nuoren henkilökohtaiset tavarat onnettomuuspaikan penkalta. Lukijamme kertoi puolestaan, kuinka hänen iäkkään isänsä luona tämä hämärähemmo kävi yökylässä anastaen rahaa. Poliisikaan ei ollut viitsinyt vaivautua paikalle, vaikka vanhus oli yöllä ilmoituksen asiasta tehnyt.
Mutta mitä Mikkelin Haukivuorella kesäkuussa tapahtuneen traagisen kuolonkolarin estämiseksi olisi voitu tehdä toisin? Mitä jos nopeutta olisi ollut vähemmän? Entäpä jos auto olisi kääntynyt kantatielle hieman myöhemmin tai aiemmin? Näitä kysymyksiä on suorastaan vilissyt onnettomuuden jälkeen, mutta turhaan.
Kaikki vain käy niin äkkiä, kun on käydäkseen. Me ihmiset teemme virheitä, niin nuoret kuin vanhat. Kuten omaisten kanssa juttelin, asian kanssa on elettävä, mutta siihen ei totu koskaan. Arpi on ikuinen.
Sen sijaan maalaispitäjään jätettävien häirikkömatkustajien suhteen VR voisi tehdä paljonkin. Kaikki maalaisjärjen omaavat ymmärtävät sen, että häiriköitä ei voi päästää vapaaksi maaseutupitäjään, jolla ei ole poliisia. Toinen vaihtoehto olisi hälyttää virkavalta paikalle ja luovuttaa häirikkö suoraan maijaan. Tai varustaa junat häirikkösäilöllä, jonne kapinahenkiset voisi laittaa rauhoittumaan isojen asemien välillä.
Ikävän kolarin sivumaku oli suorastaan läpimätä. Ja vielä kun tämä on valtionyhtiömme vakiintunutta käsialaa, ei voi kuin hämmästellä. Onko entisistä asemapaikkakunnista, kuten Haukivuoresta, tehty pelkkä ongelmamatkustajien kaatopaikka?
Mene ja tiedä, mutta nämä kaksi samanaikaista, ja toisistaan täysin riippumatonta, tapahtumaketjua tuntuvat yhdessä yhtä epätodellisilta kuin takavuosien TV-sarja Twin Peaksin juonenkäänteet.
VR, eikö millään ole enää mitään väliä?
JARNO LAATIKAINEN
