Yhteinen päämäärä liimaa Mikkeli Stunt Ridersin nuoret miehet tallille ja ajoradalle.
Tallilla viihtyy paremmin kuin kotona. Se käy äkkiä selväksi, kun tarinointi mikkeliläisten taitoajoniekkojen kanssa pääsee vauhtiin. Mutta mistä ihmeessä stunttimoottoripyöräilyssä on kysymys?
Laji on moottoriurheilun melko tuore alalaji, joka on erityisen suosittua ainakin Keski-Euroopassa, etenkin Puolassa ja Saksassa. Ideana on ajaa moottoripyörällä isolla asvalttialueella erilaisia temppuja tehden. Ajopeliksi käyvät sekä katupyörät että supermotot.
– Ihan mopoista lähtien meillä on kalustoa, kertoo Santeri Purhonen tallin tiloissa katseen kääntyessä porukan kuopukseen, Aatu Pylkkäseen.
Yhtä oleellisena osana kuin ajaminen lajiin kuuluu temppujen kuvaaminen. Kuva- ja videomateriaalin jakaminen sähköisen tiedonvälityksen maailmaan on arkipäivää ja keskeiset some-kanavat ovatkin tiiviisti porukan hallussa.
MSR:n varsinaisena unelmana siintää päästä ajamaan erilaisia näytösajoja. Kisoissa on jo käyty, eikä oman tapahtuman järjestäminenkään ole poissuljettua.
Mistään kaupungilla häiriköivistä mopopojista ei tämän ryhmän kohdalla ole kysymys, ei sitten sinne päinkään. Ryhmän toiminta on organisoitua ja heillä on tällä hetkellä sopimus ajoalueen käytöstä Kotila Engineering Oy:n piha-alueella. Ehtona on se, että paikkojen pitää olla ajon jäljiltä yhtä siistit kuin sinne tullessa.
– Alkuaikoina sinne tuli muitakin, mutta kun kerroimme että meillä ei ihan oikeasti ole muita paikkoja missä ajella, niin hyvin ovat tajunneet että sinne ei ole asiaa, Konsta Teiskonen kertoo.
Kaksi vuotta sitten perustetulla ryhmällä on oma kimppavuokrattu talli. Siellä pyöriä rakennellaan ja näkyypä nurkassa olevan yksi autoaihiokin.
– Ajatuksena on saattaa Mikkeli Stunt Riders viralliseksi yhdistykseksi, Purhonen pohtii kuuden muun kaveruksen nyökytellessä hyväksyvästi.
Kilpailutapahtumassa jokainen stunttikuljettaja pääsee ajamaan kahden minuutin pätkän. Suorituksesta pitää ilmetä neljä eri osuutta: ajo keulimalla, pelkällä eturenkaalla, akrobatiaosuus sekä driftaus eli sivuluisussa ajaminen. Tuomarit antavat pisteet muuten vapaasti suunniteltavan ajon perusteella.
– Vaikka kilpailuaika ei kuulosta kovin kummoiselta, ovat paikat helposti hapoilla, Eetu Hämäläinen painottaa.
Oleellista lajissa on kehonhallinta, joka vaatii hyvää kuntoa. Sitä pidetään yllä liikkumalla säännöllisesti.
– Hommasimme kuntosalillekin kortit porukalla, Purhonen sanoo.
Menestystäkin on Mikkelin suuntaan jo tullut. Aatu Pylkkänen voitti mopoluokan viime kesänä Porissa Stunt Fest Suomi-tapahtumassa. Palkkioksi hän sai suorituksestaan työkaluvaunun työkaluineen.
– Ne tulivat kyllä tarpeeseen, Pylkkänen kertoo iloisesti.
Uusia temppuja opetellessa usein myös sattuu ja tapahtuu. Jos kopsuja ja kolhuja ei tule pyöriin tai kuskeihin, ei ole kokeiltu rajojakaan. Kysymyksen pohjalta porukan rämäpäisin kuljettaja on Wiljami Kanerva.
– Tarpeeks monta kertaa kun asvalttia maistaa, niin oppii kaatumaan, hän tietää kokemuksesta.
Moottoripyörien laittamista tallilla riittää remonttihommien ohella, sillä stunttipyörä pitää erikoisvarustella lajia varten. Esimerkiksi kytkinkahvan alla pitää olla takajarrulle käsikäyttöinen kahva, muuten ei satulalla seisoessa voi takajarrua käyttää.
Siinä missä kirjoittajan nuoruudessa kaksipyöräisissä ajateltiin viimeisenä jarruja, on asianlaita nyt toisin: niitä viritellään tehokkaammiksi. Jarrusatulat ovat varustettu useammilla männillä ja näyttävät koreilta kuin karamellit.
Mikkeli Stunt Ridersin kaltaisia ajoryhmiä ei kaveriporukan mukaan ole Suomessa korkeintaan kuin kahden käden sormien verran. Yksittäisiä kuljettajia löytyy toki sitäkin enemmän.
Ryhmän saa tulla mukaan hengailemaan, mutta ihan helpolla ei kovaan ytimeen enää pääse. Hyvää ryhmähenkeä ei haluta riskeerata, vaan kaiken pitää toimia. Hyvä kemia on haastattelutuokion aikana käynyt selväksi, ja siksi epäilen vahvasti, että näistä nuorista miehistä kuullaan vielä.
Mopopoikia ei saa suitsia sukupuuttoon
Mopoikäisistä riittää kevään koittaessa puhetta. Miitit ja äänet saavat pinnan kiristymään, mutta näin on ollut asianlaita iät ja ajat. Kysymys kuuluukin, miten voisimme auttaa heitä vastuulliseen harrastamiseen?
Mikkeli Stunt Ridersilta saatu viesti on selvä: tarvitaan vain iso asvalttialue. Toki pitää olla myös pelisäännöt, ja tässä suhteessa apuna voisivat olla moottoriurheilukerhot. Maailma muuttuu ja urheilulajit sen mukana, näinhän on käynyt esimerkiksi talviurheilun puolella. Mäkihyppy ei vedä, mutta freestylen eri muodot senkin edestä. Kaikki eivät halua montulle crossin ajoon, mutta marketin parkkipaikka olisi ihan jees.
Uusia mopopoikia tarvitaan, sillä tarvitsemme yhteiskuntaamme käsistään käteviä teknisen alan osaajia. Korjaamista ei opita verkkokurssilla, eivätkä raskaat koneet tule sähköistymään kevyen kaluston tavoin. Muistetaan tämä vaimentavana tekijänä, kun seuraavan kerran pärinää kuuluu.
JARNO LAATIKAINEN
