Energia-ala käy kuumana, ja rahapulassa oleva Mikkeli pohtii, mitä tehdä menestyvän ESE:n osakkeille.
PETRI P. PENTIKÄINEN
Etelä-Savon Energian toimitusjohtaja Erkki Karppasella on harvoin pitänyt yhtä kiirettä kuin nyt. Energia-ala oli muutoksessa jo aikaisemmin, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuotti sille historiansa suurimman myllerryksen. Tähän asti hitaasti edennyt vihreä siirtymä on ottanut Ukrainan sodasta äkkiloikan.
– Se nopeutti sitä varmaan kymmenellä vuodella. Vety on ollut ikuinen lupaus, mutta sen kehitys nyt nopeutuu. Tuulivoiman rakentaminen kiihtyy, vaikka Suomessa luvitukset ovat hitaita. Ei ole enää helppo nojata öljyyn ja kaasuun, Karppanen sanoo.
ESE:lle vetytalouden nousu sopii hyvin, sillä se on yksi yhtiön lähitulevaisuuden nousevista mahdollisuuksista. Yritys on jo aloittanut vetyprojektin toteuttamisselvityksen Ren-Gasin kanssa, ja vedyn valmistuksessa syntyvä hukkalämpö voidaan käyttää kaukolämmön tuotantoon.
Myös biokaasu on saanut tilanteesta nostetta. ESE valmistaa sitä Biosairilassa ja Haukivuorella Biohauessa. Tuotanto on tällä hetkellä pientä kysyntään nähden.
– Syötteet ovat se rajoitus. Niitä ei määräänsä enempää ole. Lyhyellä aikavälillä näyttää hyvältä, enkä usko, että pitkälläkään huonolta. Maakaasusta halutaan eroon, Karppanen muistuttaa.
Pursialan voimalassa on poltettu turvetta ja metsähaketta, ja energiamyllerrys vaikuttaa nyt molempien saatavuuteen.
Viisi prosenttia metsähakkeesta on tuotu Venäjältä, eikä määrää voi täysin korvata kotimaisella hakkeella. Tilalla poltetaan turvetta, josta oli tarkoitus luopua vuoteen 2025 mennessä.
– Meillä on ollut tiukka ohjelma luopua turpeesta kokonaan. Tänä kesänä toiseen kattilaan asennetaan rikinsyöttöjärjestelmä. Sen jälkeen siinä voisi polttaa sataprosenttisesti puuta. Jos ensi talvi on kylmä, turvetta tullaan polttamaan.
Venäjällä Etelä-Savon Energialla on ollut kaksi yritystä. Niistä merkittävämmästä metsäyhtiöstä luovuttiin viime vuonna, ja pienempi logistiikka- ja haketusyritys sai Mikkelin kaupunginvaltuustolta myyntiluvan. Metsäyritys myytiin paitsi siksi, että siitä sai viime vuonna hyvän hinnan, myös siksi, että Venäjän maariski tunnistettiin.
– Tietynlainen patriotismin nousu ja kehityskaari on ollut kymmenen vuotta nähtävissä. Sellaista ymmärrystä oli, mutta varsinaiset tapahtumat olivat kaikille yllätys, Karppanen viittaa 24.2. alkaneeseen hyökkäykseen.
Öljyä ESE ei tarvitse kuin voimaloiden varapolttoaineeksi. Öljyn yhtiö on saanut Mikkelin kaupungin tekemän hankintasopimuksen kautta venäläisomisteiselta Teboililta, mutta tämä sopimus on päättymässä loppukesästä ja kilpailutetaan.
Fennovoimasta ESE lähti jo 2013. Lähtö ei ensisijaisesti johtunut Rosatomista, mutta päätöstä voi jälkiviisaasti kehua.
– Koko konsepti vaikutti vähän oudolta. Se olisi sitonut pitkäksi ajaksi pääomia, ja takaisinmaksu olisi alkanut kymmenien vuosien päästä.
Ydinvoimalat saattavat tulevaisuudessa olla pienempiä, ja sellainen voisi olla ESE:lläkin, Karppanen arvioi. Nykyiset jättiläisvoimalat ovat tulevaisuuden markkinoilla hänen mukaansa dinosauruksia.
– Rakentamisen hinta on karannut korkealle. Pienet ja keskisuuret reaktorit tulevat ottamaan tilan seuraavan vuosikymmenen aikana.
Ne voidaan sijoittaa asutuksen lähelle, jolloin hukkalämpö saadaan kaukolämmöksi.
ESE:n omistaa Mikkelin kaupunki, ja siinä on kaksi taloudellisesti eri tavalla pärjäävää toimijaa.
Mikkeliä uhkaa ajautuminen kriisikunnaksi samaan aikaan, kun sen sähkö- ja lämpöyhtiö tekee hyvää tulosta. ESE:n osakkeet ovat joutuneet osaksi kaupungin selviämiskeskustelua.
Karppanen ei luonnollisesti ota kantaa siihen, mitä omistaja yhtiöllään tekee. Kesäkuussa ESE:n hallitus käsitteli yrityksen uutta strategiaa.
Tästäkin vuodesta on tulossa tulokseltaan hyvä, Karppanen lupaa.
– Markkinasähkön hinta on hyvä, ja tuotanto on suojattu etukäteen.
ESE ei myy enää sähköä kuluttajille, mikä vakauttaa taloutta. Viime talvena moni sähkönmyyjä teki isoja tappioita, kun pörssihinnat ja kuluttajahinnat eivät seuranneet toisiaan.
*
Negatiivisuus nakertaa Mikkeliä
Edellisessä työssään Lahden kehitysyhtiötä vetänyt Erkki Karppanen on huolissaan Mikkelin tulevaisuudesta.
Kaupungilla on talousvaikeuksia, ja virheitäkin on tehty. Niissä rypeminen ei kuitenkaan johda mihinkään.
– On syntynyt negatiivisen kierteen ilmapiiri, jota suomalaisittain ja eteläsavolaisittain halutaan ruokkia koko ajan. Kriittisyys on hyvää ja tarpeellista, mutta välillä tulee sellainen olo, että halutaan repostella kaikkea, ja kannustusta on aika paljon vähemmän.
Karppanen sanoo, että lyhytjänteisyys ja eripuraisuus haittaa Mikkelin kehitystä.
– Tuntuu, että poliitikotkin ajattelevat, että keskittymällä epäkohtiin he saavat paremmin kannatusta.
Karppanen muistuttaa, että Mikkelin menestys ja parempi tulevaisuus on meistä jokaisesta kiinni. Hihojen käärimistä tarvittaisiin siksikin, että Venäjän tilanne kolhaisee kaikista Suomen alueista eniten Itä-Suomea, joka menettää nyt hyvin monta euroa viennistä ja turismista.
