Tsaarin juna kolistaa kohti pimeyttä

|

Venäjä jäi viimeisen kerran taakse syksyllä 2006. Oli uitu Syvärissä ja käyty tutustumassa Karjalan metsäteollisuuteen.

Syyskuu 2006 oli myös toimittajan Anna Politkovskajan viimeinen täysi kuukausi elossa. Pari vuotta myöhemmin Venäjä hyökkäsi Georgiaan. 2014 Krimille, 2022 koko Ukrainaan.

Venäjä, josta tuli toimittajana kerrottua monta valoa lupaavaa tarinaa, alkoi jo Vladimir Putinin ensimmäisinä vuosina tuntua maalta, joka ei enää huvita. Maalta, joka on jollakin tavalla matkalla pimeyteen.
Politkovskajan jälkeen useat muutkin kriitikot ovat menettäneet henkensä. Ihmisiä jää yllättäen auton alle. Tai putoaa ikkunasta, eikä koskaan alimmista kerroksista. Teessä tai alushousuissa on myrkkyä.
Ei ole välttämättä sattumaa, että idässä tapahtuu näin romaanimaisia lähtöjä. Venäjä on taiteen suurmaa, sekä tsaariensa ansiosta että heidän takiaan. Monivuosisataisessa kaksoistodellisuudessa kehittyy hyvä ilmaisutaito ja merkitysten ymmärrys.
Elämäni ylivertaisesti ihmeellisin elokuvakokemus oli Andrei Tarkovskin mystinen Peili. Ja kaipaan sitä leijuvaa tunnelmaa, joka tulee ikiaikaisen metrotunnelin liukuportaissa. Kuvataiteen aarteiden vaeltaessa ohi, kaiuttimien toistaessa ikuisuuksia kestäviä kuulutuksia ja vastaantulevien portaiden syöttäessä kansalaisten tuhatpäisiä harmaita massoja.
Ne, jotka ovat käyneet Venäjällä sekä 1980-, 1990- että 2000-luvuilla, ovat nähneet maan historian rientävän poikkeuksellista vauhtia kulkevana filminauhana.
Moskovassa talvella 1989 aisti, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Neuvostoliiton särmät olivat muodollisesti olemassa, mutta kaduilla vallitsi outo tunnelma.
Neuvostoliiton tyhjien kauppojen jonoista siirryttiin hapuilevan markkinatalouden kurjuuteen. Käynti Kontupohjassa vuonna 1992 viemässä avustuskuormaa paljasti juuri syntyneen Venäjän Federaation hädän. Pietarissa oli yhtä surkeaa.
Venäläisille tämä ajanjakso on häpeällinen. Sosialistieliitin kansalle syöttämä totuus osoittautui saduksi. Sitä seurannutta Boris Jeltsinin demokraattista tyhjätasku-Venäjää ei myöskään kaipaa juuri kukaan.
1990-luvun lopulla alkoi tuntua, että Venäjä muuttuisi. Nyt tiedämme, että se oli typerä illuusio.

Tarina Putinista Jeltsinin sotkujen sankarillisena selvittäjänä on käynyt kaupaksi kaksi vuosikymmentä. Nyt tsaarin satu horjahtelee ensimmäistä kertaa. Emme ehkä ymmärräkään vielä, miten dramaattisesti kaikki on muuttunut.
Varmaa on, että evakkoja, leipäjonoja ja synnytyssairaaloita pommittavan tsaarin juna on 24.2.2022 kääntynyt vaihteesta raiteelle, jonka päässä on hämäryys.

SM-kisat tähdittävät kesäkautta

|
Motoparkin puitteet sopivat järjestäjien mielestä erinomaisesti yleisöystävällisen rallisprintin seuraamiseen.   JARNO LAATIKAINEN Autourheilupiireissä on yleisesti tiedossa mikkeliläisten osaaminen SM-rallien järjestäjänä. Viime keväänä ensimmäistä kertaa ...