Haukivuorelta ponnistava heavy metal -yhtye täytti viime vuonna 40 vuotta.
Lyijykomppania koostuu nykyään rumpali Esa Moilasesta, basisti Petri ”Lemmy” Lindströmistä ja laulaja-kitaristi Tero Vuorisesta. Yhtyeen synkän jynkytyksen tyyli on päämies Moilasen mukaan kaiken olemassaolon ydin. Lyijäreiden toimintaa hän kuvailee poikaleiritouhuksi.
Esimerkiksi bändin kuudes levy Viimeinen voitelu oli aikanaan työläs koostettava soitannollisesta osuvuudestaan huolimatta.
– Sekoitimme salatiedettä ja uskontoa, toteaa Moilanen.
Yhtyeen tuotannossa maton alle on piilotettu myös huumoria. Lyijykomppanian musiikkia onkin vaikea kategorioida, vaikka sitä välillä doom metaliksi kutsutaan.
Aloite yhtyeen 40-vuotisjuhlan kokoelmalevystä tuli Levykauppa Äxältä, Svart Recordsilta ja Lipposen Levy Ja Kasetilta. Kokoelmaa suunniteltiin aiemminkin, mutta yritykset karahtivat kiville. Kokoelmaa ei olisi tullut nytkään, jos komppaniasta eronneet jäsenet ja osan tekijänoikeuksista omistavat Timo Rautiainen ja Arto Alaluusua olisivat hiekoittaneet projektin. Nyt ajankohta tuntui otolliselta.
– Vuoden 1996 albumimme Viimeisen voitelun tuottaminen oli raskas prosessi, joka osaksi aiheutti sen, että Rautiainen ja Alaluusua lähtivät kävelemään. Itse esitin vain soittotaukoa.
Nykyisille soittokavereilleen Moilanen näytti luomissuunnan mallia kappaleillaan Maan povessa ja Sukeltajan päiväkirja. Kun hän kuunteli uutta kokoelmalevyä, hänelle jäi tunne aika kummallisesta touhusta.
– Viime vuotta sävytti kaksi eri projektia: kokoelmalevy ja levy Tarpeettomia ikävyyksiä.
Yhtyeen järkälemäiset kappaleet syntyvät hiki otsalla.
– Loistavaan säveltämiseen yltävä Lemmy tekee demot kotistudiossaan. Sen jälkeen luon sanoitukset aikamoisesti kiroillen, koska lyriikoista saamani kehut nostavat riman korkealle.
Viimeistelyssä kolmikko hioo kappaleet valmiiksi.
Moilasta syövät vihjaukset laittomista Lyijykomppanian levykopioista ja joidenkin musiikkiammattilaisten epäluotettavuus.
Bändin johtohahmo arvelee, että hänelle on kasvanut raskas ajattelutapa tehdasasetuksena.
– Olen saanut kärsiä poikkeavasta ajattelustani. Sielunmaisemassani ilmenevät suomalaiset juuret.
Moilasesta säteilee myös kantalalaisuutta, joka enimmäkseen vain näkyy.
– Se on rämeikköistä metsäläisyyttä. Ehkä pohjavedessämme on jotain erikoista, hän huvittuu.
Lyijykomppanian saattoi koronauhan vuoksi viimeksi nähdä livenä Laukaan Hard Rock Korpissa vuonna 2020.
– Seuraava tiedossa oleva keikkamme on syyskuussa Turussa.
Yhtye on arvostettu myös Saksassa ja Venäjällä, joihin ei ole lähdetty reissaamaan.
Vuorista työllistävät kaksoset ja leipätyö, joka vie myös Lindströmin resursseja.
Moilasta huolettaa, että viimeisimmissä bändiharjoituksissa hänen kotonaan ja kalamajallaan soitto on kulkenut kangerrellen. Niinpä, välillä ”kehitys kulkee perse edellä”.
VIRPI KONTINEN
