Mikkeliläinen Jere Parkkinen suuntaa ensi talveksi Saksaan. Nyt on tullut hänen vuoronsa kokeilla rahkeidensa riittävyyttä esteratsastuksessa.
Mikkelin seudulta huipulle on siivittymässä 26-vuotias Jere Parkkinen, jonka siviilityönä on ollut autojen myyminen Savilahden Autossa. Töistä vapailla ajoillaan hän kuitenkin keskittyy usein harrastukseensa esteratsastukseen. Ratsastus tuli osaksi Parkkisen elämää vähän sattuman sanelemana, sillä kukaan muu hänen perheestään ei ollut valmiiksi hevosharrastaja.
– Olin lapsena laiska liikkumaan, ja perheeni koetti kannustaa minua urheiluharrastusten pariin. Äiti vei minut 6-vuotiaana Rokkalan tallille ratsastustunnille, ja minähän innostuinkin ratsastamisesta.
Valmentajaksi Parkkiselle valikoitui mikkeliläinen Tiina Viljanen, jonka ohjauksessa Parkkinen on jokseenkin alusta pitäen jatkanut. Valmennusta on yleensä ollut pari kolme kertaa viikossa, ja jokaiseen viikonpäivään on kuulunut myös perustreenausta.
– Käytän päivittäin aikaa hevosharrastukseen, vaikka muut asiat sitten kärsisivätkin.
Sekä ratsastajan että ratsun kuntoilusta ei voi tinkiä hiukkaakaan.
– Kilpahevosen kunnon ylläpitäminen on todella tarkkaa hommaa, joten viikko kulkee tarkoin aikatauluin, Parkkinen selventää.
Kilpailemisen nuori mies aloitti teini-ikäisenä. Sponsoria kilpailutoimintaan nuorella miehellä ei vielä ole, sillä Suomessa vain Suomen mestaruustason kärkikymmenikkö elää ratsastuksella ilman erillistä siviilityötä. Kehittämisen varaa olisi myös maneeseissa, joita maassamme ei ole yhtään valtion rahoittamana.
Monien muiden ammattimaisten ratsastajien tavoin Parkkinen on joutunut ponnistelemaan harrastuksessaan muiden elämänalojen ristitulessa.
– Olen ollut jo kahdeksisen vuotta työelämässä ja parin vuoden ajan opiskellut myös Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Xamkissa liiketaloutta. Aika hevosharrastukseen on ollut välillä kortilla. Kun olen ollut töistä opintovapaalla, aikaa on jäänyt intohimooni esteratsastukseenkin paremmin.
Onneksi Parkkisen kotitallilla Suojalammen tallilla on muitakin hyvin tavoitteellisia ratsastajia, mikä kannustaa taitojen perusteelliseen hiomiseen.
Syyskuun lopulla Parkkinen kiiruhtaa todennäköisimmin lentäen Saksaan suomalaisen valmentajan, Niclas Aromaan, ja hänen vaimonsa oppiin. Aromaan talli on tarkalleen ottaen Nehmtenissä, noin 70 kilometrin päässä Hampurista. Parkkisen ratsun on tarkoitus lähteä matkaan kohti Pohjois-Saksaa muiden hevosten kanssa yhteisellä kuljetuksella jo ennen sitä, kun Parkkinen itse pyrähtää sinne.
– Korona pysäytti kiihtymisvaiheessaan muun muassa kansainvälisen hevoskaupankin kokonaan. Tällä hetkellä matkani kannalta tilanne näyttää hyvältä. Minun kaksi koronarokotustani riittävät Saksaan matkustuslupaan.
Paluu Saksasta kotimaahan on suunnitteilla vasta huhtikuussa.
– Talvi mennee täysin ratsastuksen ehdoilla, hän suunnittelee.
Saksan valinta valmennusmaaksi on tarkkaan harkittu veto, sillä Saksa on Belgian ohella lajin ykkösmaita Euroopassa. Siellä esteratsastus on lähestulkoon laajasti arvostettu kansallislaji, joten hevostoiminnassa liikutaan todella kovassa seurassa.
– Tavoitteena Saksassa on päästä hiljalleen osallistumaan 120 senttimetrin esteiden kilpailuihin. Esteratsastuksestani tulee nyt astetta vakavampaa. Siipien kokeilun aika on juuri nyt, hän arvioi.
Parkkisen hevonen Valley Girl on järjestyksessään neljäs hänen omistamistaan hevosista. Tamma siirtyi Parkkisen omistukseen pääsiäisen seudulla taitavalta suomalaiselta ratsastajalta, joka oli hankkinut sen Saksasta. Ratsastusharrastus käynnistyi ensin kahden oman ponin kanssa, ja niitä seurasivat vuorossa omat hevoset.
– 16-vuotiaana siirryin aikuisten ratsastusryhmiin hevosillani. Alkuun ratsastaminen oli perustaitojen harjaannuttamista kouluratsastuksen opein, hän muistelee.
Valley Girl on todella kehityskelpoinen yksilö. Sen huomaa vaikka siitä, että useimmiten hevonen vaatii uudella omistajallaan jopa 1–2 vuoden niin sanotun sisäänajon. Parkkisen 10-vuotiaalla tammalla noin viidessä kuukaudessa on päästy siihen, että ratsukko pääsee jo kilpailemaankin.
– Ratsukkomme on valmis paketti, jossa kemiamme kohtaavat hienosti, Parkkinen kiittelee.
Parkkisen mielestä esteratsastus on monin tavoin oiva laji. Siinä voi samanaikaisesti hyödyntää rauhallisuuttaan, taidokkuuttaan ja vauhdikkuuttaan.
– Lisäksi ratsastaminen vaatii onnistuakseen myös ratsastajan eläinrakasta asennetta.
Virpi Kontinen