Kuka muistaa sellaisen viikon, jonka aikana ei olisi ollut jonkin sortin ulostuloa autoilun päästöihin tai autoverotukseen liittyen?
Miesmuistiin ei tässä asiassa ainakaan kannata luottaa, sillä sehän ei tunnetusti ulotu viikonlopun taaksekaan.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen kertoi viimeisimpänä, kuinka polttomoottoriautojen arvo romahtaa, eivätkä suomalaiset poliitikot mahda asialle mitään.
Kurronen perustaa väitteensä sillä, että neljä viidestä ekonomistista mieltää fossiilisten polttoaineiden verotuksen kiristyvän. Lisäksi ekonomisti huolehtii siitä, että polttomoottoriautoja ollaan maailmalla kieltämässä monissa kaupungissa, eikä niitä kohta valmistetakaan.
Onhan näitä ympäristövyöhykkeitä maailmalla ollut jo vuosikausien ajan. Nyt tämä kehitys on menossa yhden naksun pidemmälle.
Kurronen kertoo myös, että esimerkiksi GM lopettaa polttomoottoreiden valmistuksen tykkänään vuonna 2035. Eli 14 vuoden päästä. Ja nyt iski kiire kertoa koronamasiksessa tarpovalle kansalle, kuinka tässä asiassa käy huonosti. Voihan päästö sentään!
Autoala työllistää Suomessa 45 000 ihmistä ja kun mukaan laskelmiin otetaan alaa läheisesti liippaava tieliikenneklusteri, puhutaan 120 000 henkilöstä. Poliitikkojen ja muiden vaikuttajien ulostulot vaikuttavat suoraan siihen, kuinka ovipumppu alan toimijoilla laulaa.
Kun edellisen hallituksen liikenneministeri Anne Berner lausui autoverotuksen muutoksesta tarkemmin asiaa miettimättä, oli autoliikkeissä hiljaista ja pitkään.
Jokainen asioista vähänkään perillä oleva ymmärtää, että autoilun murros on jo käynnissä. Yksi asia näissä ulostuloissa häiritsee kuitenkin yli kaiken: miksi ei oteta huomioon autonvalmistukseen liittyviä tosiasioita?
Sähköautot kehittyvät vinhaa vauhtia, mutta mistä saamme akkujen valmistamiseen tarvittavia raaka-aineita? Latausinfrasta kyllä huolehditaan, mutta se on lopulta järjestelykysymys. Ja ovatko akkuautot lopulta se oikea vastaus, vai sittenkin joku muu.
Muutama vuosi sitten kerrottiin akkumetallien riittävän noin 10 prosenttiin maailman henkilöautojen valmistusmäärästä. Rohkenen väittää, että roimasti kiihtyneen valmistustahdin vuoksi tuo luku on tuskin kasvanut, vaikka uusia kaivantojakin on varmasti avattu. Samoilla raaka-aineapajilla kun ovat kännykkävalmistajat ja kaikki muut akkuja yhä sähköisemmässä maailmassa tarvitsevat.
Kurronen huolehti ulostulossaan myös, että päättäjien olisi kerrottava pian kansalle polttomoottoriautojen olevan tiensä päässä. Väistämättä ekonomistin puheesta paistaa aito kerrosteoreetikon sanoma: tämä on näin, koska tilastot ja ennusteet näyttävät niin. Kun sähköautojen myyntikin on kaksinkertaistunut vuosittain, ollen uusien autojen kokonaismyynnistä nyt 4 prosenttia.
Jotta sähköautojen myyntimäärä neljässä vuodessa nousisi 64 prosenttiin uusien autojen kokonaismyynnistä, olisi uusien sähköautojen hintojen käytännössä puolituttava, jos asiaa yhtään peilataan kotitalouksien ostovoimaan. Näin suotuisaan kehitykseen tosiasioita tarkastellen ei usko itse se kuuluisa erkkikään, valitettavasti.
Norjalaiseen sähköautokehitykseen vertaaminen ontuu myös pahasti, sillä päästöjä pukkaavan öljyn tuomilla rahoilla vuonomaa voi tukea sähköautoilua mittavasti. Kaikki maat eivät voi kuitenkaan toimia kuten Norja, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä että sitä tukifyrkkaa, -massia tai -pätäkkää ei vain kerta kaikkiaan ole.
Kansa voi olla kuitenkin huoleti. Autojen hinnat eivät romahda hetkessä mihinkään, sillä isot muutokset tapahtuvat aina hitaasti. Muutos tapahtuu ajan kanssa, eikä siihen tarvita viikoittaisia besserwissereiden ulostuloja.
Vanhan savolaisen viisauden mukaan hättäilemällä ei synny kuin kuspäisiä mukuloita. Niin tässäkin asiassa.
