Mikäli harrasteautokärpäsen puraisu kutittaa oikein kunnolla, saattaa vastaus löytyä aina tyylikkäästä engelsmannista.
Fiilistelyn kohde löytyi tällä kertaa Mikkelin Rinta-Joupin Autoliikkeestä, jonka vaihtoriviin oli ilmaantunut juuri museoautoikään päässyt Jaguar Sovereign. Tammikuussa 1990 rekisteröidyllä autolla on aukoton huoltohistoria ja maltilliset 163 tkm takanaan, se on ikävuosiin nähden erittäin vähän.
Jalopuusomisteet, istuimet merkille ominaista Connollyn-nahkaa sekä metallinhohtosininen maalipinta luovat arvokkaan vaikutelman. Maalipinta oli hyvä, ainoastaan kuljettajan ovi oli hieman erisävyinen, kun asiaa tarkasteli syvemmin. Ilmeisesti ovi on kokenut jonkinasteisen pienen vaurion naarmujen tai lommon muodossa ja korjattu pelkkä ovi maalaten ja lakaten.
Erityisen hienossa kunnossa oli sisustus yksityiskohtineen. Kaikki puuosat olivat ehjällä lakkapinnalla ja lukuisat nappuloiden takana olevat toiminnot rokkasivat hyvin. Oma ihmetyksen aihe on ratin kummankin puolin kojelaudassa olevat hallintalaitekeskittymät, joiden kautta ohjataan muun muassa vakionopeussäädintä.
Sovereignin voimanlähde uusiutui juuri vuoden 1990 malliin ollen iskutilavuudeltaan 4,0 litraa. 12-sylinteristä moottoria ei vuonna 1987 esiteltyyn Mark II-sukupolveen aluksi saanut, mutta 1993 tilanne muuttui auton keulan perussuunnittelun mennessä uusiksi.
Ajossa Jaguar on arvokkaan oloinen, kiireettömän miehen ajopeli. Sen kanssa ei höntyillä, mutta ison moottorin vääntö yhdistettynä kolmivaihteiseen automaattiin tekee matkustamisesta miellyttävää. Varsinkin istuimet ansaitsevat ison kiitoksen. Niistä löytyy mukavuutta ja ryhdikkyyttä ihan toisella tapaa kuin monista nykyautoista. Toki on hyvä samassa yhteydessä tiedostaa, että Sovereign ei ollut uutena hintansa puolesta mikään joka pojan ajopeli.
Maaseudulla ajellessa ei ole vaikea kuvitella olevansa peribrittiläisessä ympäristössä. Savolaisissa ”nummimaisemissa” ajellessa ehtii nähdä paljon, kun auto soljuu arvokkaasti kestopäällystetiellä. Jokaisella automerkillä on oma ominainen tuoksu ja Jaggen tuoksu sopii teehuonemaiseen mielikuvaan kuin nenä päähän.
Nyt hyväkuntoisen aristokraatin hintalappu oli alle 10 tuhannen euron. Nettiautossa on saatavilla Jaguareja niitä mielivälle jo muutamalla tuhannella eurolla, mutta edullisimmat yksilöt ovat harvoin sellaisenaan ajokuntoisia. Harrasteauto saa olla siisti jo ostaessakin, kaikki eivät halua tai osaa rassata niitä itse.
Autoa kaupannut Rinta-Joupin Autoliikkeen automyyjä Pekka Vesanka kertoi Sovereignin menneen pian kaupaksi tutustumislenkin jälkeen. Kevät on siis saanut harrasteautoja mielivät liikkeelle.
– Se viihtyi meillä reilun viikon. Hyväkuntoiset yksilöt käyvät nopeasti kaupaksi, sillä näitä ei ole tarjolla kuin rajallisesti, harrasteajoneuvoista pitävä automyyjä paljastaa.
Mikä peli?
- Auto: Jaguar Sovereign 4,0 A
- Vuosimalli: 1990
- Ajettu: 158 tkm
- Vetotapa: takaveto
- Käyttövoima: bensiini
- Teho: 223 hv/164 kW
- Kulutus: 9,5 l/100 km
Viimeinen mohikaani
Vuonna 1987 mallinimellä XJ40 esitelty automalli oli edistyksellinen, kuten jo 1968 esitelty Mk I sukupolvikin. Mallista oli tarjolla kolmea eri versiota, joista Sovereign oli keskimmäinen ja perusmallia XJ40:tä ylellisempi.
Jaguar astui juuri tämän mallin avulla uuteen aikaan elektroniikan puolelta. Sähköisiä toimintoja ohjattiin pienien mikroprosessoreiden avulla, joiden ansiosta johdotuksessa selvittiin vähemmällä piuhamäärällä. Alussa toimivuus oli vähän niin ja näin, mutta juuri vuodelle 1990 tehdyt uudistukset paransivat tilannetta.
XJ40 oli muuten viimeinen automalli, jonka muotoiluun 1920-luvulla toimintansa aloittaneen autonvalmistajan toinen perustaja Sir William Lyons otti osaa. Muotoiluosaston aikaansaannokset käytiin tuolloin aina hyväksymässä Lyonsin kodin pihalla. Mr Jaguar eli Lyons menehtyi vuonna 1985.
Wanha auto voi olla myös sijoitus
Kevään tullen autokullat huolletaan ja kiillotetaan ennen kuin koneet lyödään käyntiin. Varma kevään merkki onkin katukuvassa näkyvät harrasteajoneuvot. Ne tarjoavat myös jotain sellaista omistajilleen, mitä arjen käyttöautoilusta ei irtoa. Se jokin voi olla nuoruuden kokemukset jostain automallista tai takavuosien haaveauto, joka on nyt mahdollista toteuttaa.
Harrasteajoneuvot voivat olla asiansa osaavalle myös taloudellisesti järkevä sijoituskohde. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole, varsinkaan jos lasketaan kaikki käyttö-, huolto- ja säilytyskulut yhteen. Jos omaa osaamista ja toissijaisessa käytössä olevia tiloja löytyy, voi tilanne olla toinen. Pääomakulut voivat olla harrasteautojen kohdalla maltillisia ja voidaan puhua jopa sijoitetun pääoman tuotosta.
Paras tuotto-odotus on taloudellisessa mielessä niin sanotuilla young timereilla eli alle 30 vuotiailla ajoneuvoilla. Varsinainen ekspertti voi ylittää pörssikurssien keskituotot mennen tullen, sillä harrasteautot kestävät hyvin myös suhdannevaihtelujen luomat arvonmuutokset. Tärkein arvo harrasteajoneuvoihin löytyy kuitenkin muualta kuin lompakosta, sillä kysymys taitaa olla lopulta kuitenkin tunteista.
Konkreettisina esimerkkeinä voidaan mainita suhteellisen arkisilta tuntuvia autoja. Muun muassa muutaman kymmenen vuoden takaiset GTI Golfit tai Peugeot 205 GTi:t ovat käyneet melko harvinaisiksi. Tämä puolestaan tarkoittaa hintojen jyrkkää nousua ja sitä, että autoja myydään paljon Suomen ulkopuolelle. Suomen vanhan autokannan vuoksi tulevaisuuden klassikoita on arkiliikenteessämme vielä paljon, joten trafiikki jatkunee tulevaisuudessakin.
Mutta mikä on se seuraava automalli, jonka kiinnostavuus ja arvo nousevat korkealle. Onko se -90 luvun originaali perheauto vai 2000-luvun alun urheilullinen coupè? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa on jo kulttuurihistoriallisestikin hyvä asia, että takavuosien arkipäivän kulkineita vaalitaan myös tuleville sukupolville. Jokaisella aikakaudella on ominaispiirteensä, jotka jättävät oman ainutlaatuisen jälkensä historiaan. Tulemme näkemään senkin päivän, kun pelkkä polttomoottori on harvinaisuus auton voimanlähteenä.