Ihminen asuu elämänsä aikana useissa eri paikoissa. Syntymäkoti, opiskeluaikainen asunto, ensimmäinen parisuhteen aikainen asunto, ensimmäinen oma asunto – lopulta eläkeasunto.
Mökkikin kuuluu tähän joukkoon, jossa voi lisäksi olla vaikkapa armeija-ajan kasarmimajoitusta, hoitokoti – tai muuta laitosasumista ja työsuhdeasumista Suomessa tai ulkomailla. Mutta mikä tekee kulloisestakin asunnostamme kodin?
Jo pelkästään se, kuinka kutsumme paikkaa, jossa asumme, antaa osviittaa käsitteestä ”koti”:
synnyinkoti on luonnollinen termi, samoin parisuhdeasunnon – harva kuitenkaan kutsuu opiskeluaikaista asuntoaan kodiksi, ennemminkin ”kämpäksi”. Kämpästä puhutaan usein myös, kun tarkoitetaan alivuokralaisasuntoa. Vuokra-asunto sen sijaan voi hyvinkin olla koti – kotihan ei edellytä omistamista.
Tukiliitto.fi on maanlaajuinen paikallisista yhdistyksistä koostuva organisaatio, joka tukee ihmisiä heidän erilaisissa tilanteissaan lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Liitto on toimittanut nettiin useampiosaisen videosarjan, jossa käsitellään sitäkin, mikä tekee kodin.
Esimerkiksi kehitysvammaiset arvostavat laitoskodiltaan selkeyttä, rauhaa, mutta toisaalta myös riittävästi yksilöllistä toimintaa. Koti syntyy heille rauhasta ja turvallisuuden tunteesta – kuten varmasti meille monille.
Tilastot kertovat, että omistusasuntojen osuus on vaihdellut 1950-luvun vajaasta 25 %:sta 1990-luvun huipun (55 %) kautta nykyiseen 42 %:iin. 1950-luvulla vuokralla asui yli 75 % väestöstä, kun nykyään tämä osuus on enää 47 %. On tutkimattakin selvää, että suomalaisten vaurastuminen on tämän ilmiön takana.
Edelleen tilastot kertovat, että vuokralla asuminen on juuri nuorten asumismuoto – sekin tiedetään, että omistusasunto käy vuokra-asuntoa suosituimmaksi asuinmuodoksi Helsingissä 40 ikävuoden kohdalla ja saavuttaa huippunsa, vajaat 80 %, 80 ikävuoden kohdalla.
Tilastot eivät näin vahvista käsitystä, että vuokra-asumisen suosio olisi kasvussa: asumismuoto ratkeaa jatkossakin pääosin asukaan elämäntilanteen mukaan.
Etelä-Savon Huoneistomarkkinat Oy:n toimitusjohtaja Jouni Karjalainen vastaa empimättä kysymykseeni, mikä on koti: koti on tunneasia!
– Omistaminen mahdollistaa mielestäni vuokralla asumista paremmin kotitunteen syntymisen, sillä omistaja itse voi muokata asuntoaan mieluiseksi, juuri hänelle sopivaksi kodiksi, pohtii Jouni ja muistuttaa, että vuokralaisella on paljon rajallisemmat mahdollisuudet tehdä muutoksia, maalata seiniä tai vaikkapa rempata tiloja.
Karjalaisen mukaan maaseudulle on tyypillistä juuri omistusasuminen – maaseutukiinteistöt ovat pääosin omistusasuntoja ja ne myös säilyvät sellaisina sukupolven vaihdoksen tai perimisen jälkeenkin. Hänen mukaansa Etelä-Savossa ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia välitettävien kiinteistöjen määrässä tai laadussa.
Mökitkin ovat osa asumista ja muodostavat ainakin osaksi vuotta kodin siinä, missä muutkin asuntomuodot.
– Kun matkailun toivotaan suuntautuvan ilmastosyistä jatkossa enemmän lähi- kuin kaukoalueille, voi helpostikin kuvitella mökkien – loma-asuntojen – suosion lisääntyvän entisestään, pohtii kiinteistövälityksen ammattilainen Jouni Karjalainen.
Asenne LKV Oy:n toimitusjohtaja Matti Perälä komppaa Karjalaista, mutta tuo keskusteluun myös uuden näkökulman.
– Koti muodostuu monelle muunkin kuin vain rakennuksen kautta. Siihen kuuluu lapsuusajan miljöö leikkiympäristöineen, kouluineen, kaveripiireineen. Ja vaikka kaikki ei tietystikään pysy iäti entisellään, on tunne siitä, että on syntynyt ja varttunut tietyssä ympäristössä vahva vuosikymmentenkin jälkeen, Perälä luonnostelee.
– Vuosien jälkeen paluu kotiseudulle vaikkapa eläkevuosiksi, elävöittää ja vahvistaa sitä kodin ja kotiseudun tunnetta, miettii Matti Perälä, joka itse on siinä onnellisessa asemassa, että on asunut lähes koko ikänsä samoissa ympyröissä.
Koti on siis meille suomalaisille siellä, missä itse kukin sen tuntee olevan: omistusasunnossa, vuokra-asunnossa, poikamiesboksissa, mökillä, työsuhdeasunnossa tai erilaisissa hoito- ja palvelutaloissa. Siellä missä ihmisen on hyvä olla.
JT Hartikainen
Mitä sinulle merkitsee asuminen?
Annina Lindqvist, Mikkeli
– Elämistä ja olemista omassa turvapaikassa. Asun perheineni omistusasunnossa, mikä tuo tietynlaista taloudellista turvallisuudentunnetta. Panostan asumiseen esimerkiksi sisustamalla. Vietän kotona aikaa paljon, sillä työskentelen myös siellä. Siksi viihtyisyys on tärkeää.
Tapani Nisonen, Mikkeli
– Sitä että yrittää tehdä itselleen mahdollisimman viihtyisän asunnon missä elää ja olla. Ympäristöllä ja minun tapauksessani erityisesti luonnon läheisyydellä on myös iso merkitys. Asun rivitalossa, mikä tarkoittaa sitä että asumiseen liittyvät muut työt eivät vie liikaa aikaa.
Jaakko Kalliomäki, Mikkeli
– Se merkitsee turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Omaa kotia. Kodin ja sen ympäristön pitää olla viihtyisä, niin että siellä on kiva viettää aikaa. Vaimo on innokas sisustaja ja meillä on todella kodikasta. Vuosikymmeniin asunnonvaihto ei ole edes käynyt mielessä.
Juhani Alanen, Mikkeli
– Asuminen on yksi perusasioita. Asun omakotitalossa ja se on juuri se mitä haluan. Tarvitsen tilaa ympärilleni ja niin kauan kuin pää ja kroppa toimivat, haluan puuhata, elää ja olla kotona. Myös ympäristöllä ja viihtyisyydellä on iso merkitys. Meillä on todella viihtyisä koti, siitä kiitos vaimolleni.
Raimo Pylvänäinen, Mikkeli
– Asuminen merkitsee minulle kotia ja turvapaikkaa. Kotona tulee vietettyä paljon aikaa, joten viihtyisyys, mukavuus ja vaivattomuus ovat myös tärkeitä asioita. Kodin pitää olla sellainen, ettei mielessä pyöri tekemättömät työt. Rivitalo on siitä mainio asumismuoto.
Tiina Bolz