Eduskuntavaalit, Viron malli, ilmastonmuutos, vanhustenhoito, Länsi-Savon myyminen. Näitä pohdin nyt.
Kirjoitan tätä juttua vaalien jälkeisenä aamuna – aurinko paistaa heleästi, mutta hallitustaivaalle on jo kasautumassa pilviä. Kolmen suurimman puolueen paikkamäärät ovat lähes samat. SDP on töpinöissään, PERSUT näennäisen viileinä ja KOKOOMUS hymyilee taustalla. Muut ovat ulkona – mainittu kolmikko johtaa peliä nyt ainakin hetken. Virossahan sama solmu avattiin niin, että unohdettiin vaalitulos ja jatkettiin Wanhaan Malliin. Tämä ei kuitenkaan vastaisi mitenkään suomalaisten äänestäjien tahtoa näissä vaaleissa.
Ilmastonmuutos aiheutti vaalien suurimman älämölön – jopa koululaiset valjastettiin agitaattoreiden asialle. Ilmastonmuutos on toki historiallinen totuus: 20.000 vuotta sitten Mikkelin torin peitti 2 km jäätä – ja niin käy maapallon kiertokulun takia taatusti tulevaisuudessakin. Riippumatta siitä, poltammeko nyt puuta takoissa tai kiukaissa tai syömmekö muhkeita piffejä – ja haemme ne vielä autoilla marketeista.
Vanhusasia ei päätynyt odotuksista huolimatta monenkaan ehdokkaan teemoihin. Jopa useat hoitoalan ehdokkaat nostivat omissa kampanjoissaan ilmastohöpön vanhusten hoitoa tärkeämmäksi. Nyt eduskunta kuitenkin uusiutui, nuoreni ja naisistui enemmän kuin koskaan aiemmin. Olisiko tässä se toivonsiemen?
Länsi-Savo -lehden julkaisuoikeudet myytiin äskettäin nipussa muutamien muiden lehtien kanssa maakuntamme ulkopuolelle. Huonoa tässä on, että paikallislehtemme joutuvat nyt muiden hallittaviksi. Hyvää taas se, että ehkä ainakin LS -lehdykkä säilyy edes jossain muodossa jatkossakin. LS kompastui pariin seikkaan: ensinnäkin länkkäri julisti itsensä ”maakuntalehdeksi” olematta sitä kuitenkaan todella. Samalla meidät mikkeliläiset unohdettiin – odotammehan ”omalta” lehdeltämme pääosin juuri paikallisia uutisia ja juttuja. Ei lemiläisiä punkaharjulaisia tai valkealalaisia…
LS unohti myös ilmoittajansa asettuen heidänkin yläpuolelleen – esimerkkinä vaikkapa Maaherrankadun kävelykatuvääntö: lehden kanta oli mikkeliläisten ”kaduntallaajien” kannasta poikkeava. Opettajan kannattaa muistaa aina, että hänestä voi tulla äkkiäopetettava. Uusi omistaja kuitenkin päättäköön tästä.
Paikallisuus on ollut kaikkina aikoina paikallislehtien menestyksen avain – paikallisuus taas on aina lukijoiden ja ilmoittajien kunnioitusta. Lehdellä saa toki aina olla oikeus myös omaan mielipiteeseensä. Eikä vain oikeus, vaan jopa velvollisuus. Tämä on vapaan ja toimivan lehdistön, mutta myös vapaan ja toimivan yhteiskunnan merkki. Ennen, nyt ja – tulevallakin hallituskaudella…