Mikkelin kaupungin taloudenpito on sangen retuperällä: kun veroäyriä ei poliittisista syistä haluta korottaa kattamaan kuluja, on otettava velkaa. Velkaa ottaa niin itse kaupunki kuin sen monet konserniyhtiötkin. Päättäjät korostavat, että kehittyvän kaupungin on satsattava peruspalveluihin. Monelta osin tämä onkin totta: jäteveden puhdistamon uusiminen on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, sairaalan uudisrakentaminen kuntayhtymätasolla on sekin perusteltua – monesta muusta pienemmästä hankkeesta puhumattakaan.
Paljon on myös kunnallisia ryhtymyksiä, joiden tarpeellisuudesta – tai ainakin kiireellisyydestä – voidaan olla montaa mieltä. Tällaisia ovat mm. biokaasulaitoksen rakentaminen, kouluverkon remonteeraus nopealla aikavälillä ja vaikkapa ylimitoitettujen hallien rakentaminen, taas vain muutamia mainitakseni.
Kaupunkikonsernin rönsyily on huomattu jo aiemmin – perustettiin kaupungin hallintoon konserni- ja elinvoimajaosto, jonka ajateltiin käyttävän tarvittaessa omistajan ääntä eri konserniyrityksissä. Useissa päätöksissä jaosto on vastoin kaupungin hallintosääntöä kuitenkin ohitettu. Näin kävi viime viikolla ESE Oy:n tapauksessa, kun valtuusto käytännössä antoi luvan ESElle myydä tämän Lumme-osuuden. Ostajan nimi on kuulema liikesalaisuus, kuten hintakin…
Kunnallisten liikeyritysten toiminnan piilottaminen liikesalaisuuksien verhoon on toki jo aiemmin ja muuallakin tunnettu totuus. Jopa siinä määrin, että eri yhteyksissä on vaadittu lakeja muutettavaksi niin, että tällaista liikesalaisuuskikkailua ei enää voitaisi harjoittaa. Toistaiseksi villi meno kuntayhtiöissä kuitenkin jatkuu.
Miksi sitten valtuutetut sallivat itseänsä pomputeltavan? Ilkeämielinen voisi sanoa, että kyse on kolmen suurimman puolueen lehmäkaupoista. Niin tai näin – viimeaikoina Mikkelin kaupunginvaltuuston pienryhmät ovat monessakin asiassa joutuneet seuraamaan tätä isoisten sulle-mulle -peliä. On myönnettävä, että kaikki isojen ehdotuksetkaan eivät ole menneet läpi. Se on kuitenkin laiha lohtu niille valtuustoon valituille ryhmille, joilla voisi olla omiakin kehittämisehdotuksia.
AI, niin – tuo otsikko. Varttunut väki muistaa hyvin 1960-70 lukujen vaihteessa Suomessa esitetyn menestyssarjan Peyton Place – parhaimmillaan yhtä jaksoa saattoi seurata jopa 45% yli 12 -vuotiaista suomalaisista. Sarja kertoi pienen kaupungin yrityselämän, päätöksenteon ja rakkaudenkin kietoutumisesta toisiinsa. Otsikkoni voisi siis olla myös: Peyton Place – USAn Mikkeli.