Korean autojätti suoltaa uutuuksia markkinoille kovalla tahdilla. Nyt vuorossa on Rio.
Vaikka Rion kokoluokan eli B-segmentin autot eivät ole Suomessa vielä ihan suosituimpia, niin monessa muussa maassa asia on toisin. Globaalisti Kian myydyin malli on valmistajalleen luonnollisesti erittäin tärkeä asia.
Edelliseen sukupolveen nähden auto on venynyt 15 mm. Akseliväli on kasvanut puolestaan yhden sentin, mutta takapenkkiläisen tila tuntuu laajentuneen reilummin. Valmistajan mukaan Rio omaa luokkansa parhaimmistoon kuuluvat sisätilat. Tähän on helppo yhtyä myös leveyden osalta. Takaistuimella mahtuu olemaan selkeästi entistä paremmin.
Tavaratila on nyt 325 litran vetoinen. Tarkalleen ottaen kasvua on tapahtunut neljän ämpärin verran, joka tarkoittaa jämptisti ottaen 37 litraa. Lisäksi tila on jaettavissa välipohjan ja ison alakotelon ansiosta kolmeen eri tasoon. Ainoa päämitta, missä on tullut edeltäjään nähden miinusta, on auton korkeussuunta. Tässäkin kohtaa puhutaan vain muutamista millimetreistä.
Muotoilultaan Rio on tehty kansanautoksi. Merkille ominainen tiger nose -maski luo raikasta ilmettä, mutta mitään ihmeellisempiä persoonallisuuksia linjoista on turha etsiä. Muotoilu on muuttunut kulmikkaammaksi ja siten ajan henkeä mukailevaksi. Resepti on varman oloinen vakuuttaakseen uudet ja jo Riolla ajavat autoilijat.
Pellin alla sijaitsevan voimanlähteen voi valita bensamoottoreiden osalta vapaasti hengittävien 1,2 ja 1,4 litran koneiden lisäksi aiemmin Ceed`stä tutun litraisen turbokoneen. Kolmisylinterisestä turbomoottorista puristetaan joko 100 tai 120 hevosvoimaa, joista testattavana oli voimakkaampi. Rion saa myös dieselinä, mutta automaatin saa vain isomman, vapaasti hengittävän, bensakoneen yhteyteen.
Suorituskyvyltään Rion litrainen turbokone on jopa ruudikkaan oloinen. Mitään varsinaista tehopiikkiä se ei tarjoa, mutta vääntöä senkin edestä koko kierrosalueen läpi. Kuuden vaihteen ansiosta sopiva vetoalue löytynee lähes joka tarkoitukseen. Parasta asiassa on tietenkin se, että arkisessa ajossa asiaa ei tarvitse sen kummemmin miettiä, sen kuin ajelee vain.
Ne ajat, jolloin Kauko-Idän tuotteen tunnisti pelkän ajotuntuman perusteella, ovat auttamattomasti ohi. Uusi Rio tuntuu eurooppalaisemmalta kuin miltä moni vanhan mantereen auto itsesiassa tuntuu. Ohjaus toimii ja alusta on jopa hieman pintakova yhden miehen kuormalla ajettaessa. Pääasia on kuitenkin se, että mikään piirre ei ärsytä. Litrainen turbokone vetää nöyrästi ja ajaminen tuntuu siltäkin osin tasaisen helpolta.
Voimanlähteen antama ääni on verrattain vaimeaa, vaikka kolmisylinteriseksi sen tietyllä kierrosalueella huomaakin. Sen sijaan sisälle kantautuu muuta ajomelua varsinkin suuremmissa nopeuksissa. Tämä vaiva tuntuu tosin olevan nykyään automerkistä riippumaton.
Sisällä on otettu olemuksen osalta juhlavampi loikka, vaikka tämän hintaluokan autoissa muovia käytetäänkin surutta. EX-varustetasolla ei mässäillä jättikokoisella näytöllä, vaikka älypuhelimen integrointi osaksi järjestelmää hoituukin helposti. Koeajoautoon ruksattu Premium Pack tarkoittaa suurempia 16” aluvanteita, automaatti-ilmastointia, LED-takavaloja ja sadetunnistinta. Vakiona alimmassa LX-varustetasossa on muun muassa mäkilähtöavustin ja rengaspaineiden seurantajärjestelmä, jos turvavarusteista puhutaan.
Kiristyneiden törmäystestikriteerien vuoksi Rio saa joko kolme tai viisi tähteä. Syynä tuloshajontaan on se, että mikäli varusteisiin kuuluu muun muassa automaattisen hätäjarrutusjärjestelmän sisältävä Advanced Driving Assistance Pack, ollaan viiden tähden vauhdissa. Malliston kunkussa eli TX-versiossa asia on vakiona kaistavahteineen päivineen.
Ehkä yksi tärkein Rion ominaisuus löytyy ihan muualta kuin auton tekniikasta tai muista ominaisuuksista. Se on seitsemän vuoden takuu, joka voi taata mielenrauhan omistajalleen pitkäksi aikaa.
