Kesäkuussa 1981 Kantalan koululle kerääntyi neljä nuorta herraa, Esa Moilanen, Timo Rautiainen, Olli Jaatinen ja Jari Raitio. He perustivat Lyijykomppania yhtyeen.
Kitaristi-laulaja Rautiainen, kitaristi Jaatinen, rumpali Moilanen sekä basisti Raitio pistivät bändin pystyyn ihan vain ajatuksella, että saisivat soittaa. Ensimmäinen keikka oli tiedossa jo seuraavassa kuussa. Raitio ehti olla mukana vain pari viikkoa, kun hän jäi pois ja päätettiin siirtää Jaatinen basistiksi ja jatkaa toimintaa triona. Ensiesiintymistä varten harjoiteltiin lähes joka päivä ja nimikin piti keksiä. Led Zeppelin ja Bad Company olivat jollain asteella esikuvia, Zeppelinin nimi oli lukenut virheellisesti jossain julkaisussa muodossa Lead, joka poimittiin siitä. Company rimmasi sen kanssa ja näin Lyijykomppania nimi otettiin käyttöön ensin englanninkielisenä.
Bändin musiikki koostui aluksi vain lainakappaleista. Valinta johtui osin siitä, että Moilasen mielestä kaikki hyvät biisit oli jo tehty. Nimi vaihdettiin suomenkieliseksi 1983, jonka jälkeen porukka lähti opiskelemaan ja yhtye jäi pitkälle tauolle.
Noin seitsemän vuoden päästä elämä oli kuljettanut miehistön takaisin varsin lähelle toisiaan ja tutun kaverin ehdotuksesta he palasivat yhteen soittohommiin 1990. Rautiainen ja Jaatinen halusivat tehdä omia kappaleita, Moilanen ei vieläkään ollut täysin samalla kannalla. Joitain raakileita kuitenkin oli jo olemassa ja niitä alettiin työstämään. Suurin ongelma oli kapppaleiden esittämiskieli. Syntyi ruotsinkielinen teksti, laulu saksaksi ja sitten vasta kirjoitettiin ensimmäinen teksti omalla äidinkielellä. Sävellyksistä vastasi Rautiainen, Jaatinen kehitteli joitain riffejä ja Moilanen vastasi sanoituksista. Suomi oli kuitenkin se luontevin kieli kirjoittamiselle.
– Olen onnellinen, että olen saanut syntymälahjaksi erittäin hienon suomenkielen, toteaa Moilanen.
Hän haluaa haastaa kuulijan, eikä ainakaan lähtökohtaisesti miellyyttää heitä. Jotkut tekstit syntyvät helposti, jotkut saattavat muokkaantua lopulliseen muotoonsa pitkiäkin aikoja.
– Jaloviinamies, yhtyeen yksi tunnetuimmista teksteistä syntyi kymmenessä minuutissa, hän muistelee.
Innoittajina ja esikuvina Moilasella ovat olleet muun muassa Veikko Huovinen ja myöhemmin Jarkko Martikainen, joka on myös hyvä ystävä. Heitä yhdistää yhteinen rakas, suomen kieli.
Musiikillisia taustoja Lyijykomppanian miehistöllä ei juurikaan ollut, Moilanen oli opetellut rumpujen soittoa Matti Oilingin Rumpalin ABC -kirjan avustuksella. Opiskeluaikoina käytiin pakolliset piano- ja nokkahuilutunnit. Oma tyyli soittaa ja tehdä musiikkia oli pitkälti itse opittua ja kehiteltyä. Lyijykomppanian musiikki pohjautuu vahvasti riffeihin, rakenteet ja sovitukset ovat omaa tyyliä. Tämän myötä syntyi myös suomenkielinen metallimusiikki. Lyijykomppaniaa pidetään tyylin pioneerinä. Yhtyeen hoviäänittäjä-miksaaja Tuomo Valtonen tuumasi studiosessioissa miksauspöydän ääreltä, että kyllä on synkkää jynkytystä. Samalla äänitettävänä olleen kappaleen ja levyn nimi vaihdettiin tuohon muotoon ja sama slogan on jäänyt ikuisiksi ajoiksi kuvaamaan Lyijykomppanian omaa, uniikkia musiikkityyliä.
Aluksi bändin funktio oli ainoastaan soittaminen, 90-luvulla tuli huomiota ja menestystäkin. Vaatimustaso kasvoi, soittaminen tuntui kuitenkin edelleen hauskalta.
– Ihmisten reaktiot kiinnostivat suuresti. Tykkään tavata yleisöä keikkojen jälkeen ja saada heiltä suoraa palautetta.
Viimeinen voitelu albumi sai hyviä arvosteluja, keikkoja riitti ja kaikki näytti hyvältä. Elettiin vuotta -96, kun Rautiainen ja sen aikainen basisti Alaluusua lähtivät yllättäen bändistä. Moilanen päätti kuitenkin jatkaa.
– Oli tunne, että Viimeisen voitelun saama noste jäi hyödyntämättä, joten etsin uudet ukot vierelleni.
Moilanen teki muutaman kappaleen ja siirti sävellysvastuuta eteenpäin. Kovan työn kautta työskentelytavat iskostettiin uudelle miehistölle ja tarina sai jatkoa.
– Ikinä en ole ajatellut heittäväni pillejä pussiin. Minulla on aina ollut kova halu soittaa Lyijykomppanian tyylistä musiikkia.
Lukuisia miehistönvaihdoksia, 9 julkaisua ja 35 vuotta on takana. Matka jatkuu samaan malliin edelleen. Juhlavuotta on juhlittu jo Keuruulla huhtikuussa ja varsinainen juhlakeikka tehdään yhtyeeen kotikentällä ravintola Hummeripojan ulkolavalla 29. heinäkuuta.
Kantalassa syntynyt Esa Moilanen on asunut lähes koko ikänsä Haukivuorella. Opiskeluaika ja kaksi lyhyttä ajanjaksoa Rautalammilla ja Sallassa ovat olleet ainoat visiitit muualla. Metsästystä ja kalastusta harrastava luokanopettaja on viihtynyt paikkakunnalla. Opettajan työ ja harrastukset tuovat hyvää vastapainoa toisilleen.
– Elämässä pitää olla kontrastia, molemmat harrastukseni auttavat loistavasti jaksamaan leipätyössä.
”Kompromissi ei ole ratkaisu” kuuluu Moilasen tiukkoihin ajattelumalleihin. Se varmasti kuuluu myös Lyijykomppanian musiikissa. Bändi, josta on tullut hänelle elämäntapa.
Lyijykomppania, Der Greif ja Saturn Twilight Haukivuorella Ravintola Hummeripojassa pe 29.7.
Yhtyeen historiaa ja muita lisätietoja löytyy osoitteesta lyijykomppania.net