Kotipaikkakunta ei lähtenyt mielestä neljännesvuosisadan aikana, eikä siihen enää ole tarvettakaan.
JARNO LAATIKAINEN
Saman yläkoulu- ja lukiopolun käyneet Jani ja Marjo Jämsä ovat pitäneet yhtä jo nuoruusvuosista lähtien. Aikuiselämä on vierähtänyt tähän saakka Kuopion seudulla, pitkälti työelämän ja perheen siivittämänä.
Kun korona-aika iski päälle toden teolla, pystyivät Jämsät tekemään etätöitä Kyyveden länsirannalla sijaitsevalta vapaa-ajan asunnoltaan täyttä häkää.
– Yhteydet ovat tässä tosi hyvät, vaikka kumpikin oli yhtä aikaa videoiden ja raskaiden tiedostojen kanssa tekemisissä, Jani taustoittaa.
Kaksi aikuista lasta omaava pariskunta on ollut jo viiden vuoden ajan suhteellisen vapaa menemään miten haluaa. Siilinjärvellä sijaitseva talo kaupattiin alkukesästä pois.
– Se alkoi käydä enemmän taakaksi kaikkine pensasaitojen hoitoineen. Täällä me kuitenkin olimme aina vapailla ja lomilla, Marjo jatkaa.
Haave muutosta takaisin kotiseudulle on ollut olemassa jo pitkään. Viimeinen napsaus tapahtui tänä keväänä, kun Jani sai pestin Etelä-Savon Pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkönä. Marjon työkuvio on yhä kiinni Pohjois-Savossa, mutta käytännön työt mökin maisemakonttorissa.
– Käyn kerran kuussa lähipäivän ajan Kuopiossa. En kiellä, etteikö täälläpäin oleva työ houkuttelisi, talous- ja henkilöstöhallinnon ammattilainen tuumaa kahvia siemaillessaan.
Muutama vuosi sitten hankittu Marjon mummolan tilan ja vapaa-ajan asunnon kombo Mikkelin Haukivuoren puolella, lähellä Kangasniemen rajaa, tarkoittaa aktiivista metsien hoitamista. He luonnehtivat sitä harrastukseksi, joka vie melkoisesti aikaa.
– Ehkä me tykätään olla ja tehdä asioita luonnon äärellä. Toki onhan se kiva nähdä ystäviä ja käydä välillä konsertissakin, mutta mikään ei voita saunan kuistilla oleilua niin kuin haluaa, Marjo tunnelmoi.
Puuhaa riittää myös vapaa-ajan asunnon miljöössä. Uusi aitta sekä varasto pystytettiin päämökin kattoremontin ja terassin laajennuksen ohella viime suvena. Kesän jälkeen on edessä muutto talviasuntoon Marjon kotipaikalle, Haukivuoren Pohjalahden kylälle.
Paluumuuttajien mielestä eroja Pohjois- ja Etelä-Savojen väliltä löytyy.
– Siellä on enemmän isoa teollisuutta, yliopistosairaala, isoja oppilaitoskeskittymiä ja työpaikkoja ja sitä kautta myös enemmän nuoria. Täällä korostuu puolestaan todella suuri kausiväestön osuus.
– Tiesin jo aiemmin, että se on suurta, mutta kun kesällä väkeä on jopa yli kaksinkertainen määrä vakioasukkaisiin nähden, niin onhan se erittäin paljon, Jani havainnollistaa vapaa-ajan asuntonsa järvimaisemissa.
Mutta mitä meidän Etelä-Savossa tulisi tehdä, jotta saisimme nuorempia takaisin kotiseuduilleen enemmänkin, vapaa-ajan asukkaiden muuttamisesta puhumattakaan? Patenttivastausta Jämsien mielestä ei ole olemassa, mutta toimivat palvelut, tietoliikenneyhteydet ja ennen kaikkea työpaikat ovat avainasemassa.
– Nuoria voisi myös rohkaista ja tukea kouluttautumaan sellaisille aloille, joilla on tulevaisuudessakin työpaikkoja.
Rohkeutta tehdä asioita eri tavalla on jo nähtävissä. Tuore esimerkki on se, kun korona vauhditti etätöistä normaalia. Näitä mahdollisuuksia voisi Jämsien mukaan tukea ja kannustaa enemmänkin, sillä se saattaisi sytyttää ajan kanssa muuttokipinän alueelle.
– Maisemista, vesistöistä ja ihmisistä Etelä-Savon suosio ei ole ainakaan kiinni. Onhan tämä kerta kaikkiaan mahtavaa seutua, Jani päättää.
