Samoissa juhlissa on eri tavat

|

Sigita Herralan yksi rakas harrastus ovat moottoripyörät. Hän kulkee noin 30 kilometrin pituisen työmatkan kaksipyöräisellä. Mimosassa työskentelevä Herranen on eri kulttuurien kanssa tekemisissä päivittäin. – Eräs päivä minulle tuli asiakas Afrikasta, joka puhui Venäjää, se oli erikoista.
Sigita Herralan yksi rakas harrastus ovat moottoripyörät. Hän kulkee noin 30 kilometrin pituisen työmatkan kaksipyöräisellä. Mimosassa työskentelevä Herranen on eri kulttuurien kanssa tekemisissä päivittäin. – Eräs päivä minulle tuli asiakas Afrikasta, joka puhui Venäjää, se oli erikoista.

Juhlapyhät yllättävät eri kulttuurista maahan muuttaneen.

Eri maiden kulttuurit eroavat toisistaan merkitykseltään ja tavoiltaan. Latviasta kotoisin oleva Sigita Herrala on asunut 12 vuotta Suomessa ja kertoo jo tottuneensa Suomen juhlapyhiin.

– Kyllä aluksi oli paljon ihmettelemistä. Monet juhlat ovat täysin erilaisia Suomessa ja Latviassa, Herrala pohtii.

– Täällä ollaan myös kihloissa, jopa vuosikymmeniä, eikä mennä naimisiin, hän naurahtaa.

Latvialaisessa kulttuurissa mennessäsi kihloihin tiedät, että häät on puolen vuoden sisään kihlauksesta. Hänen mukaansa, jos Latviassa sanotaan, että olen kihloissa, voi suoraan kysyä milloin häät ovat. Suomessa sanotaan, että lapsi ja talo ensin. Lapsen nimeäminen aiheutti myös erittäin paljon kummastusta Herralassa.

– Suomessa puhutaan tyttö- ja poikavauvoista, nimi on suuri salaisuus ennen ristiäisiä. Latviassa nimi annetaan heti. Vauvasta puhutaan, että hän on vaikka Elina eikä vauva.

Kummit valitaan Latviassa ennen kuin lapsi täyttää viisi vuotta. Heidän valintakaan ei ole itsestään selvyys. Vanhemmat katsovat, että kuka tulee toimeen lapsen kanssa parhaiten.

– Lapsi tavallaan itse valitsee kumminsa ja se paikka on ansaittava, Herrala kertoo.

Hautajaisista hänelle aiheutti aluksi ihmetystä vainajan hautaaminen kahden viikon päästä menehtymisestä.

– Latviassa vainaja haudataan kolmen päivän päästä kuolemasta. Latvialainen kulttuuri on varmaan saanut vaikutteita ortodoksisesta kirkosta, jossa hautaaminen myös tapahtuu nopeasti, Herrala kertoo.

Hänen mukaansa myös siunaamistilaisuus oli myös täysi yllätys.

– Kotimaassani hautajaiset ovat surujuhla. Mennään hautausmaalle tai kappeliin ja pidetään puhe, itketään yhdessä ja siinä se. Ei minulla ollut tietoa adresseista tai kukkalähetyksistä. Virsien laulaminen oli myös minulle outoa siinä tilanteessa.

Muita juhlia, jotka nousevat esille ovat muun muassa vappu, juhannus ja joulu. Herralan mukaan Suomen juhlapyhissä on nähtävissä uskonnollisuus enemmän kuin Latviassa. Hän arvelee sen johtuvan Latviassa siitä, että Neuvostoliiton aikana kirkkoja ei saanut olla.

– Ihmisten oli pakko niin sanotusti keksiä juhlia. Kuka mieltää asian mitenkin, joulu on toiselle uskonnollinen juhla ja toisella se merkitsee jotain muuta.

Juhannus puolestaan pysyy Baltian maissa samalla paikalla, eikä sitä siirretä. Herrala ihmettelee hymyssä suin, miksi Suomessa juhannusta mennään siirtelemään vuodesta toiseen. Jos haluaa mennä katsomaan Baltian maiden juhannuksen viettoa, kannattaa muistaa sen olevan aina 23. päivä ja kestävän vain yhden yön.

Juhla eroaa myös sisällöltään, vaikka samojakin elementtejä löytyy. Juhannuskokko löytyy kummastakin kulttuurista, mutta Latviassa pienempänä. Rakkauden etsintä on kummassakin maassa yhtenäinen piirre.

– Nuoret hyppivät kokon yli, saaden näin terveyttä tulevalle vuodelle. Alkoholin käyttö on huomattavasti vähäisempää Latvian keskikesän juhlassa, Herrala kertoo.

Vappua, työn juhlaa, Latviassa ei juurikaan ole juhlittu. Naistenpäivän juhlinnassa on Herralan mukaan samanlaisia elementtejä, jolloin naiset saavat kukkia, juodaan kuohuviiniä ja juhlitaan.

– Voi olla, että se on nykyään jo muuttunut ja vappu on isommassa roolissa Latviassakin, nainen pohtii

Juhlapyhistä löytyy myös eroavaisuuksia, mutta kummassakin kulttuurissa ruoka on iso osa juhlia.

– Juhannuksena syödään kuminajuustoa, jouluna siankärsää ja ruskeita papuja. Jokaisessa juhlassa on myös erikoisia piirakoita, joissa pullataikinan sisään on laitettu lihaa. Niillä mitataan emännän osaaminen.

– Mutta mikään juhla ei ole juhla, jos siellä ei ole paistettua hapankaalia, Herrala naurahtaa lopuksi.

Antti ja Matti Saranki pyörittivät yritystä yhdessä noin 18 vuotta. Nyt isä Matti on jäänyt eläkkeelle.

”Lasi on aina lasia”

|
Lasialan ammattilaiset juhlivat 20-vuotista taivaltaan. Yrittäjänkadulla sijaitseva Lasitusliike Lasi-Saranki Oy täytti syyskuussa 20 vuotta. Alun perin yrityksen laittoivat pystyyn isä Matti ja poika Antti ...
Mikkelin Kiviveistämön Petteri Laurikainen ja Kirsi Liukkonen kunnostavat useita kymmneiä hautakiviä vuodessa. Ilme muuttuu kertaheitolla.

Hautakiven hoito on omaisen vastuulla

|
Hautamuistomerkeistä halutaan nykyään personaallisia. Hautakivissä halutaan nykyään tuoda esille vainajan harrastuksia tai kotipaikka. Mikkelin kiviveistämön yrittäjät Petteri Laurikainen ja Kirsi Liukkonen toteuttavat asiakkaiden toiveita ...
Liisa Rouhiainen toteaa Wanhan Rokkalantallin olevan sijainniltaan hyvä juhlapaikaksi. Yläkerrasta löytyy myös pieni parveke, joka on ollut morsianten suosiossa muun muassa kimpun heitossa.

”Kaikki juhlat ovat ihania”

|
Juhlista pääsee nauttimaan, kun joku muu huolehtii juhlapäivänä käytännön asioista. Liisa Rouhiainen on ollut Ateriapalvelu Ahkeraliisan puikoissa jo 16 vuotta. Mikkeliläisellä yrityksellä on kaksi ...
Kukkamyyjä Sirpa Nulpposen sitomassa perinteisessä hautakimpussa on ruusuja, terttuneilikoita ja erilaisia leikkovirheitä.

Mitä kaikkea kunnon juhla kaipaa?

|
Ilman arkea ei ole juhlaa ja elämä antaa juhlanaihetta niin ilossa kuin surussa. Hyvän juhlatunnelman tekevät vieraat. Olipa juhlimisen syy mikä tahansa, valmistelut kannattaa ...