Reilu vuosi sitten Harjun Maatalous Oy:n omistukseen siirtyneen biokaasulaitoksen uudelleenkäynnistämisessä on ollut omat haasteensa. Tuotantolaitoksen jatko riippuu sen kannattavuudesta.
Mikkelin Haukivuoren Asemankylällä, radan ja Kyyveden välissä sijaitseva Biohauki Oy seisoi pari vuotta käyttämättömänä. Vuoden 2025 kesäkuussa Mikkelin kaupungin omistaman tytäryhtiö Biosairila Oy:n ja Harjun Maatalous Oy:n välillä solmitun kaupan myötä tuotantolaitos sai paikalliset omistajat. Kauppa oli kokonaisvaltainen ympäristölupineen, mutta samalla tontilla palveleva liikennekaasun jakeluasema on edelleen Biosairila Oy:n operoima.
Merkittävän suurena nautakarjan kasvattajana tunnetun Harjun Maatalous Oy:n yrittäjät Jukka Kohvakka ja Kalle Mattila ajoivat ylös käyttämättömänä ollutta biokaasulaitosta useamman kuukauden ajan. Reippaasti ruuvikuljettimia, sekoitinmoottoreita, taajuusmuuntajia, erilaisia venttiileitä ja LVIS-tekniikkaa sisältävä laitoksen toimilaitteissa riitti puhdistustyötä ja entraamista yllin kyllin.
– Prosessiin jämähtänyt materiaali aiheutti ison työmaan, Kalle Mattila kertoo.
Biokaasuvoimala ei tahtonut aluksi toimia toisen reaktorin osalta. Ongelmaa paikallistettiin ja pian oltiinkin keskellä eristysremonttia.
– Reaktorin lämpötilaa ei saatu nostettua tarpeeksi. Huomasimme että kattoeristeissä oli puutteita ja olipa siinä vaiheessa tehty aika yksinkertainen asennusvirhekin, Jukka Kohvakka huokaisee.
Ensimmäinen puoli vuotta kului pääosin opetellessa asioita kantapään kautta. Yrittäjäkaksikko kiittelee puheissaan Mikko Liukkosta ja Jussi Nykästä, jotka ovat auttaneet kokemusperäisen tiedon kautta laitoksen teknisissä asioissa.
Prosessia voi valvoa mobiilisovelluksen avulla etänä, mutta useampana viikonlopun aamuna on täytynyt tulla paikan päälle ja ryhtyä tositoimiin.
– Kyllä tämä ihan aktiiviharrastuksesta käy, Mattila lohkaisee.
Usko oli koetuksella kerran jos toisenkin, mutta nyt Biohauki on herännyt henkiin siinä määrin, että se tuottaa kaasun lisäksi Harjun Maataloudelle merkittävän määrän lannoitetta, sekä kiinteää että nestemäistä. Kaasua poltetaan lämmöksi paikalliseen kaukolämpöverkkoon, esimerkiksi taajaman kesäkauden lämmin vesi on paikallisen biovoimalan aikaansaannosta. Yhteistyö Etelä-Savon Energia Oy:n omistaman Haukivuoren Lämpö Oy:n kanssa toimii hyvin.
– Meidän pääjuttu on lannoitteissa. Jos tuotanto saadaan normaaliksi, niin lannoitteet riittävät parille sadalle viljelypinta-alahehtaarillemme ja jossain määrin muuallekin, yrittäjät pyörittelevät lukuja.
Prosessin ylläpito vaatii myös energiaa ja näin kesäaikaan neljäsosa kaasusta kuluu voimalan prosessin ylläpitoon. Edelleen Biohaukena tunnetun laitoksen haasteet liittyvät kaasuntuotannon kannattavuuteen. Jos syöte on karjanlantaa, kuten se tällä hetkellä pääosin on, ei sen energiasisältö tahdo riittää kylminä aikoina prosessin toimivuuteen. Jos sekaan laitetaan esimerkiksi teurasjätettä, kalaa tai kaalia, löytyy tehoja ihan eri tavalla. Syötteiden osalta kartoitus on käynnissä jatkuvasti.
Kohvakka ja Mattila eivät sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että laitoksen toiminta ajetaan lopullisesti alas ja tuotantolaitteet menevät kierrätykseen.
– Miljoonalla pääset tekemisiin paskan kanssa ja saat kolmanneksen osuuden, Kohvakka heittää pilke silmäkulmassa toimittajalle.
– Erilaisia vaihtoehtoja on ja koko ajan tutkimme millä keinoin saisimme kannattavuutta paremmaksi. Kaikenlaista on menossa, mutta ei niistä nyt sen enempää, Mattila sanoo.
Lämmön sijaan kaasusta voi tuottaa myös sähköä, varsinkin jos sähkön hinta tästä vielä nousee. Liikennekaasun tuotanto ei sen sijaan vaikuta tässä kohtaa realistiselta.
– Se pitäisi olla melkein nestemäistä LNG:tä, mutta tässä mittakaavassa se ei taida olla järkevää, Mattila pohtii.
Suljettu kierto palvelee ympäristöä
Harjun Maatalouden kannalta Biohauki on nerokas jatkumo. Suljettu kierto on ympäristöystävällinen ja toimii paikallisesti. Kun kasvatettavana on 1 000 pään verran nautoja, on asioiden oikeanlaisella junailulla väliä, varsinkin kun lihan hinta jysähti vuosikausiksi paikoilleen. Kustannuksien kasvu on ollut merkittävää eikä lihantuottajien arki ole helppoa vieläkään, vaikka hinta on noussut vuodessa 20 prosentin verran.
Kalle Mattila ei halua valittaa, mutta kertoo kustannustason nousun lisäksi yhtälöön vaikuttaneen myös tukitason tippuminen. Huoli suomalaisen lihantuotannon jatkuvuudesta ei ole haihtunut, vaikka keskittäminen on ollut voimakasta. Esimerkiksi Rantasalmelle on suunnitteilla 2 500 eläimen ja Juvalle on jo rakennettu moderni 600 lehmän navetta.
Valoa lihantuottajan putken päähän tuo tuore EU:n kielto brasilialaiselle naudanlihalle. Asetus astui voimaan 3.9. ja sen vaikutukset eurooppalaiseen lihamarkkinaan ovat väistämättä positiiviset. Kiellon taustalla ovat korkeat antibiootti- ja mikrobilääkejäämät.
Mattila huomauttaa myös Euroopan kuivuuden lisäävän haasteita vanhan mantereen lihamarkkinoille.
– Eläimiä on jouduttu kuivuuden vuoksi teurastamaan liian varhain. Kun nautaeläimen kierto on kolme vuotta, seuraukset näkyvät viiveellä, Mattila tietää.
Harjun Maatalous työllistää yrittäjien lisäksi kuusi työntekijää. Lisäksi Kohvakka operoi konetöitä Harjun Maataloudelle ja ulkopuolelle Kohvakan Koneaseman kautta. Tuotantoeläimiä on seitsemässä navetassa kolmessa eri paikassa.
Jarno Laatikainen