Pekka Valjakka teki 45-vuotisen työuran Korjaamo S. ja V. Variksella. Hitsaamaan oppii vain hitsaamalla, hän vinkkaa nuoremmilleen.
Eihän tässä, laitan uunia tulille. Näin kommentoi Pekka Valjakka puhelimessa kysymykseen, onko juuri nyt kiirettä. Suurimmat työelämän kiireet Valjakalla onkin jo takanapäin. Parhaillaan hän on lomalla ja joulukuun alussa koittavat eläkepäivät.
Valjakka teki komean, 45-vuotisen uran Korjaamo S. ja V. Variksella Mikkelissä.
– 2. kesäkuuta vuonna 1980 aloitin. Olin päässyt juuri levyseppähitsaajalinjalta ammattikoulusta. Tunsin Sepon ennestään, niin pääsin töihin. Sepon kanssa puuhasteltiinkin sitten pitkä aika, Valjakka muistelee.
Seppo Varis on korjaamon toinen perustajista. Veljensä Veikon kanssa he rakensivat ensimmäisen korjaamohallin Norolaan Viitostien varteen vuonna 1972 ja siitä toiminta on laajentunut. Joulukuussa nyt seuraavan sukupolven pyörittämä S. ja V. Varis muuttaa osan toiminnoistaan uuteen halliin Visulahteen.
Valjakka kertoo, että hänen työtehtävänään oli alussa lähinnä puuautojen varusteleminen.
– Teimme niitä puuautoiksi, kun eihän niissä ollut kuin runko. Lisäksi oli akselinvälinmuutoksia. Eli runko poikki ja toisen mittaiseksi. Sitten oli erilaisia korjauksia esimerkiksi peräkärryihin tai nostureihin. Kaikki moottorit minulle ovat täyttä hepreaa, ammattihitsaaja toteaa.
Vuosien varrella työ muuttui enemmän korjaushitsaamisen ja hydrauliikan puolelle. Valjakka naurahtaa, että hitsaaminen ei itsessään muutu työpäivien välillä, vain sauman paikka vaihtelee.
– Vaimo aina kysyi, että mitä töissä. Minä vastasin, että ei mitään, mitä ei olisi ollut joskus aikaisemminkin, Valjakka naurahtaa ja lisää, että oikeasti saa olla tyytyväinen, että kaikki on mennyt sujuvasti, eikä esimerkiksi työtapaturmia ole sattunut.
Valjakka miettii, että hitsaajaksi kouluttautumisessa oppisopimus ei olisi laisinkaan huono asia.
– Kyllä se oli Seppo, joka minutkin varsinaisesti opetti sen ammattikoulun jälkeen. Itsekin sain 17 vuotta tehdä minua nuoremman kanssa töitä ja hän siellä jatkaa edelleen. Ei niitä töitä opi kuin tekemällä. Siinä on niin monenlaista hommaa, Valjakka tuumaa.
Mutta mikä sai pysymään kaikki vuodet samassa työpaikassa?
– Palkka tuli ajallaan, työ oli säännöllinen ja työmatka lyhyt, Valjakka tuumaa.
Savolainen kuulija kuulee sanojen välistä, että saattoi niitä syitä olla muitakin. Valjakka nimittäin kertoo jatkossakin käyvänsä katsomassa, mitä ne siellä pajalla puuhaa.
– Tänäänkin kävin, hän kertoo.
Eläkeläisen ajan kuluttamisessa Valjakka ei usko olevan ongelmaa.
– Minulla on niin paljon harrastuksia. On metsästystä, kalastusta, lintujen bongausta ja iso puutarha. Siinä sitä puuhaa riittää.
Töissä sitoutunutta porukkaa
Korjaamo S. ja V. Variksen toinen yrittäjä Ville Varis muistaa Pekka Valjakan lapsuudesta saakka.
– Pikkupoikina kiusasimme Pekkaa siellä firman pihalla ja vuosien päästä olin itse työnantajaroolissa. Niin ne roolit muuttuvat, Varis pohtii.
Valjakka oli aloittaessaan ensimmäinen S. ja V. Variksen ulkopuolinen työntekijä.
– Pitkiä työuria meillä on muillakin. Seuraavalla siellä on 43 vuotta ja useammalla pitkälti yli 30 vuotta. Meillä on töissä sitoutunutta porukkaa.
Varis toteaa, että yrittäjänä hänen on hankala arvioida, mikä saa työntekijät sitoutumaan ja pysymään.
– Varmaan sitä on tultu toimeen jotenkin, hän naurahtaa ja jatkaa vakavammin.
– Yksi asia on toki se, että koko ajan on ollut työtä, mitä tarjota. Ketään ei ole tarvinnut lomauttaa tai sellaista. Kaikille on ollut oikeanlaista työtä. Työilmapiirillä on varmasti myös iso merkitys, mutta sitä en pysty itse arvioimaan, koska senhän kaikki luovat, Varis tuumaa.
Elina Alanne
