Mikkelin kaupunginorkesterin intendentti Jaakko Antila hyödyntää urheilu-uransa oppeja tiimityöstä paitsi lentiskoutsina, myös ammatissaan.
Kun Jaakko Antila oli nuorukainen, hän haaveili siitä, että ammatti löytyisi musiikin parista. Tuolloin haave tosin liittyi kitaransoittoon ja kevyeen musiikkiin. Ammatti kyllä löytyi myöhemmin musiikin ääreltä, mutta klassisen musiikin saralta. Eikä soittajana, vaan Mikkelin kaupunginorkesterin taustavoimana.
– Intendenttinä minä en puutu kenenkään soittamisiin tai muutoinkaan taiteelliseen puoleen. Muuten kuin välillisesti siinä vaiheessa, kun ohjelmistoa valitaan.
– Näen oman tehtäväni niin, että kun minä hoidan oman ruutuni hyvin, niin orkesterin soittajat voivat keskittyä siihen omaan tekemiseensä, Antila linjaa.
Antila on toiminut kaupunginorkesterin leivissä vuodesta 2017 alkaen.
– Ihan alkuunsa tulin tänne nuotistonhoitajaksi. Vuodesta 2018 olen toiminut intendenttinä, eli jo seitsemän vuoden ajan, hän kummastelee ajan ”liitämistä”.
Kaupunginorkesterin esityskausi polkaistiin käyntiin pari viikkoa sitten. Antila sanoo luotsaavansa orkesteria uuteen kauteen luottavaisin ja hyvin mielin.
– Tällä kertaa ollaan onneksi saatu olla budjetinkin osalta melko lailla rauhallisin miettein, kun niin usein on saatu olla erilaiset leikkauspaineet selässä tähän aikaan vuodesta.
Hän korostaa, että kulttuurin laitettavilla budjettivaroilla saadaan melko pienillä rahoilla paljon ihmisille merkityksellistä sisältöä.
– Ja tämä koskee ihan yhtä lailla myös niin sanottua pop-kulttuuria. Näen vaikkapa kaupungin mahdollistamat edulliset treenikämpät bänditoimintaan tosi tärkeänä harrastustoiminnan tukemisena.
– Kulttuuri laajasti ymmärrettynä – myös liikunta ja urheilu – on valtavan tärkeä osa ihmisyyttä. Pitäisi aina muistaa, että jos näitä palveluita tuhotaan lyhyen tähtäimen säästösyistä, niin niitä on liki mahdoton saada takaisin, hän paaluttaa.
Myös liikunta ja urheilu mainittu. Tämä kulttuurin osa on myös Antilan elämässä vahvasti läsnä. Hän on itse entinen liigatason keskitorjuja lentopallossa, nykyisin hän siirtää omia oppejaan nuorille valmentaessaan Passareiden D-tyttöjä.
– Oma, nyt viitosluokalla oleva tyttö pelaa joukkueessa. Sehän se pääosin talkoovoimin toimivissa urheiluseuroissa se yleisin tie seuratyön pariin on, että oma lapsi pelaa.
– Itselle ne opit, joita joukkueelle vien läpi, perustuvat pääsääntöisesti omaan pelaajauraan. Nyt elokuussa kävin myös liiton perustason valmentajan kurssin. Ainahan noistakin saa paljon uutta mukaan.
Antila sanoo, että vielä alakoululaisten toimintaa vedettäessä tärkein ohjenuora on se, että hauskaa pitää olla.
– Tietenkin tällainen laji, jossa perustekniikka pitää olla hyvin hallussa, että peli ylipäätään onnistuu, vaatii myös kurinalaista harjoittelua. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö treeneissä voisi olla mukavaa!
Hyvän ilmapiirin luomisen Antila nostaa prioriteetiksi myös päivätyössään.
– Moni asia on orkesterin kanssa hyvin samanlaista kuin joukkueurheilussa. Pitää löytää jokaiselta mukanaolijalta sisäinen motivaatio olla mukana. Muuten ei onnistu. Soitossa tai urheilussa ei tapahdu mitään hyvää niin sanotusti väkisin vääntämällä!
Niko Takala
