Timo Kollin kuvaa erityisesti yöperhosia. Viime vuonna kuvakirjaan tallentui 280 eri perhoslajia.
Valot loistavat öisin, kun Timo Kollin kuvaa harson ja valon luokse tulevia yöperhosia.
– Alkuun mietin, että mahtaako täällä tulla mitään valoille. Mutta on niitä tullut ja se tunne on aina kiva, kun yöperhoset ja kiitäjät tulevat. Aina sieltä tulee myös jotain ylläreitä, Kollin kertoo.
Hänestä tuli perhosharrastaja kuutisen vuotta sitten, kun hän alkoi viettää osan vuodesta Ristiinassa. Aiemmin lintuja, nisäkkäitä ja revontulia kuvannut Kollin innostui, että perhoset olisivat hyvä seuraava kuvauskohde.
– Ei tarvitse kuin astua rappuselta ulos. Tässä pihapiirissä siis kuvaan eniten, hän kertoo.
Joka vuosi Kollin tekee kuvaamistaan perhosista kuvakirjat. Viime vuoden kirjassa on 280 eri perhoslajia. Niistä 30 on päiväperhosia ja 250 yöperhosia. Kaikkiaan Suomessa on tavattu noin 2600 perhoslajia, joista päiväperhosia on runsaat 120.
– Vain viisi prosenttia perhosista on päiväperhosia. Näemme aika vähän, jos katsomme niitä vain päivällä, Kollin miettii.
Hän kertoo, että välillä perhosten tunnistaminen on hyvin vaikeaa.
– Kuvaaminen on helppoa, kun yöperhoset ovat valon johdosta rauhoittuneet, mutta se tunnistaminen on vaikeaa. Päiväperhosista esimerkiksi hopeatäplät ja sinisiivet ovat todella vaikeita tunnistaa, jos ei saa siiven alapuolelta kuvaa.
Harrastamisessa tärkeässä osassa onkin erilaisia oppaat, joista Kimmo Silvosen tuotanto erityisesti on Kollinin mukaan olennainen osa harrastusta.
– Lisäksi netissä on erilaisia kuvastoja. Ihan jo harrastukseni alussa liityin Facebookin Suomen perhoset -ryhmään ja siellä kysymällä lajit selviävät. Siellä on hyviä asiantuntijoita, mutta välillä hekin joutuvat keskustelemaan tunnistuksista, Kollin kertoo.
Suurimmaksi osaksi Kollin kuvaa siis Ristiinassa mutta toisinaan kuvauskohteita on haettava kauempaa. Tänä kesänä hän matkusti isoapolloperhosen luokse Ahvenanmaalle, jossa hän saikin sen kuvattua.
– Kerran Teneriffalla lähdin seurailemaan perhosta ja luulin kuvaavani jotain oikein hienoa perhosta. Se olikin ohdakeperhonen, joita on joinakin vuosina ollut täälläkin vaikka kuinka paljon, Kollin naurahtaa.
Joitain yllätyksiä oman pihan tarkkailu on perhosharrastajalle tuonut.
– Erittäin uhanalainen kalliosinisiipi elää tuossa meidän kalliolla ja sain sen kuvattua yhden kerran tänä kesänä. Olin sen kerran aiemmin kuvannut erään perhosharrastajan pihalla Ristiinassa mutta se elääkin myös tässä omalla pihalla. Näin, kuinka se muni munansa isomaksaruohon päälle, mikä on sen toukan ravintokasvi. Toivottavasti niitä on ensi kesänä tässä siis enemmän.
Yöperhosten kuvaajalle paras aika Suomessa on, kun yöt alkavat juhannuksen jälkeen taas hämärtyä. Syksyn viimeiset lentäjät tunnistaa ei-harrastajakin syksyisiksi jo nimistä. Esimerkiksi ruskamittari ja pakkasmittari lentävät sään salliessa vielä lokakuussa.
– Se on elämys, kun huomaa, että yöllä on monenlaista elämää. Valvominen toki rasittaa, joten vähän syksympi kesä on mukavaa aikaa. Pimeä alkaa aiemmin ja voi sammuttaa perhosvalot aiemmin. Ei tarvitse niin myöhään valvoa, Kollin tuumaa.
ELINA ALANNE
