Vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroilla pyörivän yhdistyspohjaisen Eteläkankaan eläinsuojan Maija-Liisa Sätilä iloitsee hoitolan saamasta vastaanotosta.
Hieman Haukivuoren taajaman pohjoispuolella sijaitseva Eteläkankaan eläinsuoja on toiminut viime vuoden puolelta alkaen Maija-Liisa ja Kalle Sätilän pienellä kotitilalla. Maija-Liisa Sätilä kertoo, että eläinsuojan saama vastaanotto on ollut hyvä.
– Tuntuu hienolta, miten hyvin meidät on otettu vastaan ja miten paljon ihmisillä on halua auttaa. Esimerkiksi paikallisten Wanhan Osulan ja S-marketin kanssa tehdään yhteistyötä, kun saamme heiltä hävikkituotteita, ja ihan paikalliset yksityishenkilöt ovat olleet tukena.
– Ollaan saatu esimerkiksi heinäpaaleja sekä sitten ihan rahalahjoituksia. Joku käy auttamassa paikkojen siivoamisessa ja toinen ottaa kuvia, joita voidaan julkaista somessa, hän kiittelee.
Lahjoitusten tekeminen eläinsuojalle on nyt entistäkin helpompaa, kun Eteläkankaan eläinsuoja ry sai heinäkuussa toistaiseksi voimassa olevan rahankeräysluvan poliisihallitukselta.
– Nyt varainkeruu on siinä mielessä helpompaa, että niin halutessaan henkilö tai yhteisö voi alkaa vaikka säännölliseksi lahjoittajaksi, ilman että tarvitsee meillä olla aina jotain erillistä projektia asiaa varten, Sätilä tuumaa.
”Kun on luontainen motivaatio, niin ei tätä osaa sillä tavalla työnä ajatella.”
Maija-Liisa Sätilä
Eteläkankaan eläinsuojan toiminnan tarkoitus on auttaa syystä tai toisesta joko huonosti hoidettuja tai vaille hoivaa jääneitä eläimiä. Näille tarjotaan joko uusi asuinpaikka Eteläkankaalta, tai sitten niille pyritään löytämään muu uusi koti yhteistyöverkostojen avulla.
– Shetlanninponit päätyivät meille, kun niiden omistaja oli äkillisesti menehtynyt, eivätkä tämän omaiset pystyneet hoitamaan poneja. Pidämme tiiviisti yhteyttä heidän suuntaan ponien kuulumisista ja niiden voinnista, Maija-Liisa Sätilä sanoo ja muistuttaa tämän tapauksen kautta, että kaikki eläinsuojaan päätyvät eläimet eivät suinkaan ole kaltoinkohdeltuja.
Kolme vuohta, jotka saapuivat lokakuussa, olivat valitettavasti joutuneet kokemaan huonoja olosuhteita.
– Näistä nuorin, Taimi-vuohi, on sopeutunut kaikkein helpoiten ja ottaa eniten ihmiskontaktia. Kaksi vanhempaa ovat edelleen arempia ja heidän kanssaan on enemmän työtä tehtävänä.
Eteläkankaalta ei aina voi tarjota kotia kaikille eläimille. Silloin otetaan yhteistyön voima käyttöön.
– Me tehdään tosi hyvää yhteistyötä ympäri Suomen olevien eläinsuojien kanssa. Kaikilla on sama tavoite, eli eläinten hyvinvointi. Toisekseen, kun tämä ei ole liiketoimintaa kenellekään, niin kenenkään ei tarvitse miettiä että ”saakohan tuo tai tuo tästä nyt rahaa”, Sätilä painottaa.
Arvokkaaseen vapaaehtoistyöhön menevien tuntien määrää Sätilä ei lähde arvailemaan, mutta hän sanoo, että hyvän asian eteen tehty työ ei tunnu raskaalta.
– Kun on luontainen motivaatio, niin ei tätä osaa sillä tavalla työnä ajatella. Jos tämä ei olisi itselle niin tärkeää ja sitä kautta mielekästä, niin tuskin sitä jaksaisi hommaa, jossa olet käytännössä koko ajan kiinni sekä vastuussa.
Lisätietoja Eteläkankaan eläinsuojasta www.etelakankaanelainsuoja.fi.
NIKO TAKALA
