Mikkelissä on muutama liikenteen ongelmakohta mutta myös pilkahduksia paremmasta, tuumivat kulkijat.
Mikkeliläinen Jarkko Kuolimo on laittanut auton parkkiin ja lähtee kävellen kohti keskustaa. Itsestään selvää ei ole, että mies kulkee omalla autolla vaan tuttua on myös Mikkelin julkinen liikenne.
– Paikallisbussit kulkevat täällä ihan hyvin ja vaihtoyhteydetkin toimivat suht hyvin, Kuolimo miettii.
Kaikkiaan pienen kaupungin liikenteestä hän tuumii, että se toimii.
– Toki teiden kunnossapito on välillä varsinkin viikonloppuisin huonoa. Liukkauden torjuntaa saisi olla enemmän ja tierikkoja on. Autoilijat saavat varoa.
Kaikilta liikenteen käyttäjiltä hän toivoisi enemmän muiden huomioimista.
– Huomioidaan erityisesti lapset, vanhukset ja liikuntarajoitteiset, mies kannustaa.
Kävellen liikkeellä ollut mutta autokyytiä rautatieaseman luona odotellut Eija Himanen pohtii, että jalankulkijoiden huomioiminen on Mikkelissä parantunut.
– Suojateillä annetaan hyvin tilaa. Luulen, että kulttuuri paranee.
Himanen toteaa, että talvikunnossapidosta olisi aina sanomista.
– Kävelin tänään jo kolme kilometriä ja paikoin oli todella liukasta. Puhumattakaan, mitä oli viikko sitten.
Himanen kulkee Mikkelissä nykyään eniten kävellen, kun hän asuu keskustassa. Välillä hän myös ajaa autolla.
– Asuin aiemmin Saksalassa ja Mannerheimintien liikennevalot on kyllä suomeksi sanoen hanurista. Nyt niin harvoin autoilen siitä, että ei enää harmita, Himanen naurahtaa.
Täyslaidallisen Mannerheimintielle sairaalan kohdalle tulleille liikennevaloille antaa taksikuski, joka haluaa kommentoida nimettömänä.
– Niissä ei toimi rytmi, enkä yleensäkään ymmärrä, miksi siihen piti laittaa valoja niin tiheään. Nyt ihmiset eivät ymmärrä Pirttiniemenkadulta oikealle kääntyessään, milloin saavat ajaa. Ja kaikki ajavat Mannerheimintiellä rautatieasemalta kohti sairaalaa tullessaan punaisia päin niissä ensimmäisissä valoissa, taksikuski manailee.
– Siinä olisi hyvin voinut olla vain ambulanssivalot, mitkä pistetään punaisiksi, kun ambulanssi lähtee. Mutta rikkaalla kaupungilla on rahaa laittaa valoihin, mies myhäilee.
Taksiautoilija Jarmo Halinenkaan ei hirveästi perusta Mannerheimintien valoista mutta on huomannut niissä muutosta.
– Ne ovat parantuneet. Ennen ne olivat aina jumissa.
Halinen miettii, että pikkukaupunkina Mikkelin liikenteessä ei ole kummempia vaikeuksia, kuten hankalia risteyksiä. Toisten autoilijoiden käytös häntä välillä kummastuttaa.
– Moni ajaa punaisia päin. Ja autoilijoilla on välillä väistämissäännöt hakusessa. He saattavat antaa pyöräilijöille tietä silloin kun ei pitäisi ja seuraavassa risteyksessä ei väistetäkään jalankulkijaa, ammattiautoilija hämmästelee ja kannustaa sekä pyöräilijöitä että autoilijoita kertaamaan väistämissäännöt.
Talven hän toteaa olleen Mikkelissä hankala, kun kadut menivät niin kapeiksi.
– Kyllä nyt taisi olla vähän huonommin aurattu, ja talvi oli vaativampi. Kadut menivät niin kapeiksi, että välillä oli hankaluuksia, eli piti odottaa, Halinen kertoo.
Yhden kehityksen nimettömänä pysyttelevä taksikuski on Mikkelissä huomannut.
– Pikkuhiljaa on opittu, ettei aina ole minä ensin. Välillä annetaan jopa tietäkin – kuin isommissa kaupungeissa, hän huikkaa ennen kuin on hypättävä mukaan liikenteeseen.
ELINA ALANNE
