Ikäihmiset eivät ole sen suurempi riski liikenteessä kuin muut, mutta turvallisuuden vuoksi kuljettajan pitää olla rehellinen itselleen ja muille.
Omaa autolla ajamista pitää tarkastella kriittisesti, vaikka se ei olekaan helppoa. Näin kannustaa Liikenneturvan Eini Karvonen.
Erityisesti silloin kun ikää alkaa olla enemmän, pitää olla valmis keskustelemaan ja miettimään omaa ajotaitoa.
– Useamman mielestä ajotaito on vain ajoneuvon hallintaa mutta tosiasiassa se on vain pieni osa kokonaisuudesta. Ajotaidossa tärkeintä on havaintojen tekeminen liikenteessä, Karvonen sanoo.
Havaintojen tekeminen taas hidastuu vanhetessa.
– Se on niin, että aivot käy hitaammin kun ikää tulee. Aivot vaatii myös enemmän rauhaa siihen keskittymiseen. Risteyksissä voi huomata, että kartanlukija ei saa puhua mitään tai radio pitää laittaa pois. Aivot ei pysty niin moneen asiaan yhtä aikaa, kun pitää seurata liikennemerkkejä tai sitä, kuka tulee mistäkin, Riitta Halonen Mikkelin seudun Muisti ry:stä kertoo.
Muuttuvat liikenneympäristöt haastavat iäkästä kuljettajaa ihan eri tavalla kuin nuorta. Jos vaikka jokin risteys rakennetaan uusiksi tai alueella on tietyö, havainnoi nuorempi nopeasti, mistä pitää ajaa.
– Jos liikenteessä tuntuu, että nyt en ehdi havainnoida, niin on viisasta pysähtyä vaikka bussipysäkille ja katsella siitä, miten tuossa risteyksessä kuuluu kulkea. Ja sitten lähteä liikkeelle, Karvonen kannustaa.
Tilastojen mukaan liikenneonnettomuuksissa kuolee eniten nuoria ja ikäihmisiä. Karvonen toteaa, että iäkkäät eivät kuitenkaan ole liikenteessä sen suurempi riskiryhmä. Heidän kuolleisuuttaan selittää enemmänkin se, että onnettomuustilanteissa keho ei kestä.
– Minun kokemukseni on, että ikäihmiset ovat hyvin järkeviä. Moni alkaa rajoittaa itse kulkemistaan, kun huomaa muutoksia. Esimerkiksi pimeässä ajaminen ei tunnu enää hyvältä, niin ajetaan vain valoisalla tai polkupyörä jätetään pois, kun ajaminen ei tunnu enää turvalliselta, Karvonen sanoo.
Hän pitää tärkeänä, että liikenne kuuluu kaikille ja ikäihmiset myös tuovat sinne rauhallisuutta.
Karvonen kannustaa autoilijoita olemaan rehellisiä omasta ajotaidostaan ja läheisiä käymään keskustelun, jos asiassa herää huolta.
– Jos kyydissä olijasta usein tuntuu, että minun pitää puuttua siihen, että toinen ei esimerkiksi lähde rampilta väärään suuntaan tai aja muuten väärin, niin se keskustelu pitää käydä. Se ei ole mikään helppo keskustelu kenellekään. Jos vaikka 30–40 vuotta on oltu naimisissa, niin sanoa sitten, että nyt sinun ajaminen ei ole enää turvallista, Karvonen sanoo.
Jos omasta ajotaidosta sanotaan, Karvonen kannustaa kuulemaan viestin.
– Esimerkiksi jos omat lapset sanoo, että en enää uskalla laskea lastenlasta kyytiisi, niin se on painava osoitus siitä, että asiaa pitää miettiä.
Autoilijalle on apuvälineitä
Kun ikää tulee lisää, voi autosta ylös nouseminen muuttua entistä hankalammaksi. Liikenneturvan Eini Karvonen kertoo, että silloin hyvä apu voi olla autoon asennettava apukahva.
– Se laitetaan oven viereen keskipilariin. Siellä on valmis koukku. Silloin kuljettajan paikalta on helpompi nousta pois, kun saa vasemmalla kädellä tuosta kahvasta tukea. Osassa näistä kahvoista on myös onnettomuustilanteisiin ikkunansärkijä.
Esimerkiksi lonkka- ja polvivaivaisille myös penkissä kääntyminen voi olla tukalaa. Silloin hyvä apukeino on penkin päälle tuleva kääntölevy.
– Näitä saa apuvälinekaupoista ja myös verkkokaupoista. Kannattaa hankkiessa katsoa, että levy on tarpeeksi suuri, niin se toimii paremmin, Karvonen vinkkaa.
ELINA ALANNE
