Lamavuosien hätäratkaisusta tuli perheyritys.
Elettiin vuotta 1992 ja koko Suomi oli sukelluksissa. Niin myös Timo Parkkinen, joka työtovereineen oli saanut potkut vuosia työpaikkana olleesta autokorjaamosta. Kaksi lasta, kolmas tulossa. Hyvät neuvot olivat kalliit.
Kaikkia ei tuolloin onni kohdannut, mutta kaipa tämä mies osasi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tokerossa oli joutilaina entisen huoltoaseman tilat, jotka Timo päätti vuokrata ja perustaa autokorjaamon, nimeltään Autohuolto ja Peltityö T. Parkkinen.
Mikäs siinä, myös lama-Suomi autoili. Lisäksi myrskyn jälkeen on aina pouta. Näin Timo uskoi, ja perustettakin löytyi.
Niin koitti uusi ja parempi aika. Vielä uudempi aika alkoi toukokuussa, kun isä ja poika Toni Parkkinen päättivät suorittaa sukupolvenvaihdoksen.
– Teimme muutoksen siten, että jäimme molemmat yrittäjiksi mutta omilla toiminimillämme, Toni kertoo.
– Toukokuussa tuli y-tunnus.
Timo Parkkinen jatkaa vielä eläkeläisenä korjaamotoimintaa, mutta satunnaisesti.
– Näin on aluksi käytännöllisempää. Kun alkaa näyttää siltä että asiakasvirrat lisääntyvät ja myös maksuliikenne, on helpompaa esimerkiksi ottaa lainaa.
Autokorjaamoilla on usein asiakkaita, jotka käyttävät aina saman korjaamon palveluja. Tämän isä ja poika tietävät, mutta asiakkaat tuskin kaikkoavat vetovastuun muututtua.
– Sen verran olen tässä jo vuosikaudet pyörinyt mukana, että minut kyllä tunnetaan, nuorempi Parkkinen tuumii.
– Kiinnostus alaa kohtaan tuli isän ammatista, joten kävin ammattikoulun autonasentajalinjan. Toinen veljistä kävi samat opit, mutta hän ei viisaampana jäänyt alalle. Tällä hetkellä minulla on menossa auton runkorakenteisiin liittyvä täydennyskoulutusjakso. Tosin nyt kesällä oppilaitos on kiinni.
Joskus nuori yrittäjä kokee karvaan yllätyksen, kun maksettavaksi tulee ensimmäinen YEL-maksu. Näin silloinkin, kun ei vielä ole ehtinyt hanketta isommin kertyä.
– Tuli minullekin soitto asiasta, mutta eläkemaksuun on puoli vuotta aikaa.
Asiakkaat korjaamolla vaihtelevat Mossesta Mersuun. Aivan uusimmat autot käyttävät yleensä merkkikorjaamoja, joten harvoin joudutaan kieltäytymään.
Ikäisekseen kiinteistöksi korjaamohalli on melko siisti. Tai no, sanotaan että korjaamosiisti.
– Seinät olemme itse maalanneet, Parkkiset kertovat pintaremontista.
Putipuhdasta autokorjaamoa tuskin on olemassakaan, mutta yhdestä asiasta on pidettävä kiinni, kuten jokainen ammattimies ymmärtää.
– Jokaisella työkalulla on paikkansa, muuten ei tule mistään mitään.
Korjaamon vanhempi osapuoli aikoo vielä osallistua korjaamon elämänmenoon.
– Kavereiden autoja tulee varmasti laiteltua, ja jos poika on kiireinen perhesyistä niin saatanpa tuurailla, moottoriurheilua harrastava isä tuumii.
– Matkailuautokin tuossa pihalla odottaa lähtöä, mutta en vielä tiedä minne. Tuskinpa eläkkeelläkään tekeminen loppuu.
JUKKA IISKONMÄKI
