Jos haluaa selvittää, mitä mieltä joku hyvä ystävä itsestä on, kannattaa juottaa se humalaan ja kehittää pieni riita. Estottomana ihminen sanoo todelliset mielipiteensä, joita ei selvänä lausuta.
Politiikassa maltin kadottavan humalantilan asiaa ajaa kannatuskriisi. Jokainen puolue on sellaisessa vuorollaan: joku pitempään, joku lyhempään. Yleensä kipuiluun liittyy myös identiteettikriisi.
Vasemmistopuolueet juoksevat kriisin tullen SAK:n helmoihin hakemaan yhteisiä kampanja-aiheita ja rahaa. Hyvän sään aikana ne pitävät liittoihin hajurakoa, estot toimivat.
Viisi vuotta sitten perussuomalaiset ratkaisivat oman kriisinsä hylkäämällä sisäsiistit pidäkkeet. Politiikan rumentuessa myös kokoomuksella on ollut tarve karhentaa sanomaansa.
Vihreätkin on vaikeuksissa. Soininvaaralais-niinistöläinen neutraalin yleispuolueen tunnelma on mennyttä. Hädässä lisätään viestiin entistä koukeroisempia sivistyssanoja ja puhutellaan massojen sijasta äärivihreitä.
Kuulun kohderyhmään, jonka pitäisi kai äänestää keskustaa. Maalla asuva, kaikissa manner-Suomen kunnissa käynyt koko Suomen ystävä, suosikkielokuva Kahdeksan Surmanluotia. Rintamamies-Suomen kasvutarina viehättää, samoin kunnanvirastot ja maakuntayliopistot. Ja talonpoikainen sydämen sivistys, johon kuuluu myös ympäristötietoinen ajatus maan jättämisestä seuraavalle sukupolvelle vähintään yhtä hyvinvoivana kuin missä se on aikanaan edellisiltä saatu.
Keskusta lähti nykyiseen hallitukseen liki yhden asian takia. Vuodenvaihteessa toteutuva alueuudistus on keskustalainen unelma. On varmaa, että sitä ei olisi tällaisena syntynyt, jos kesällä 2019 olisi päädytty sinipunahallitukseen.
Mikään puolue nykyisessä hallituksessa ei ole saanut läpi mitään yhtä tärkeää. Äänestäjät eivät ole tätä huomanneet, ja keskusta jatkaa kannatuskriisissä.
Nyt keskusta on humalassa ja paiskoo tavaroita. Kannatuskyselyissä poikkeuksellisen suositussa hallituksessa sen unkarilaiset otteet ovat käynnistäneet dominoefektin, joka taisi lähteä saamelaislaista.
Luontoon kallellaan oleva hyvän käytöksen kannattaja katselee keskustan trumpistista rettelöintiä ihmeissään. Luonnonsuojelulaki kaadettiin maa- ja metsätalousministeriöstä tilatuilla vaihtoehtoisilla faktoilla, jotka harmillisesti katosivat niitä tiedusteltaessa. Oikeuskansleri antoi joulukuussa huomautuksen keskustaministeri Antti Kurvisen vetämän tekijänoikeuslain valmistelun sormeilusta konsulttia käyttämällä. Myös ilmastoruokaohjelman keskusta vesitti.
Järjestelmällinen hyökkääminen luontoa vastaan ja asemoituminen MTK:n poliittiseksi osastoksi voi tuoda muutaman persuihin karanneen takaisin keskustan äänestäjäksi. Toimintatavoissa leikitään kuitenkin asioilla, joilla ei pitäisi leikkiä.
Kurvisen mukaan ”ministeriöissä kaikki toiminta on poliittista” (HS 7.12.). Jos näin on, Suomessa ollaan siirtymässä amerikkalaiseen malliin, jossa faktat vaihdetaan joka vaalikausi, ja ministeriöistä voi pistää ison osan asiantuntijoista pihalle. Mihin heitä tarvitaan, jos kulloinenkin ministeri päättää, miten asiat ovat?
Tämä ei nyt ole se keskusta, jota voi ihailla sivistysliikkeenä ja yhteiskunnan eheyttäjänä. Mutta ehkä keskusta ei nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä tarvitse maltillisten ääniä. Meitä alkaa olla liian vähän.
Petri P. Pentikäinen