Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pirjo Siiskonen (kesk.) odottaa, että välttämättömien säästöjen jälkeen päästään kehittämään Mikkeliä.
Vuoden vaihtuessa tapahtuu kunnissa niiden historian suurin muutos: suurin osa menoista siirtyy valtiolle, kun uudet hyvinvointialueet ottavat vastuun sotesta ja pelastustoimesta.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pirjo Siiskoselle (kesk.) se on helpotus varsinkin siksi, että jokavuotista budjettia heilutellut Essoten laskutus poistuu huolten joukosta.
Siiskonen huomauttaa, että kun Mikkelin taloudenpitoa arvostellaan, usein jää mainitsematta, mikä on talousvaikeuksien ylivoimaisesti suurin yksittäinen syy.
– Ongelman on aiheuttanut juuri Essoten laskutus. Siitä alkoi alamäki.
Oletus oli, että kun Etelä-Savossa perustetaan Essote ennenaikaisesti, se olisi hyvä ja edistyksellinen ratkaisu.
– Ehkä olisi ollut viisautta hoitaa sote-palvelut omana työnä siihen asti, kun päästään hyvinvointialuemalliin. Samat asiat olisi pystytty hoitamaan Mikkelissä edullisemmalla rakenteella.
Tänä syksynä Mikkeli on kipuillut sen kanssa, miten kaupungin energiayhtiö ESE:ä käytettään paikkaamaan akuuttia talouskriisiä. Päätöksillä on ollut kiire, sillä kaupunkia uhkaa ensi vuonna joutuminen valtion valvontaan, kriisikunnaksi.
Energiatyöryhmässäkin istunut Siiskonen myöntää, ettei ESE-ratkaisun valmistelu ole ollut parasta mainosta kaupungin päätöksenteolle. Hän muistuttaa, että energiayhtiö-päätös ei yksin riitä.
– Kaikki laskelmat osoittavat, että talous on lähivuosina alijäämäinen, jos nyt teemme vain minimisuorituksen.
Sen jälkeen, kun riittävät ratkaisut on tehty, pitäisi päästä irti säästökierteestä. Kaupunkia ei voi kehittää, jos päätöksenteko on pelkkää leikkaamista, Siiskonen huomauttaa.
– Strategiassa lukee, että olemme mahdollisuuksien Mikkeli. Emme ole päässeet hyödyntämään mahdollisuuksia, kun olemme käyttäneet energiamme talousongelmiin.
Mukava uutinen on se, että verotulokertymä on ollut ennakoitua suurempi. Muutenkin Siiskonen kehottaa katsomaan, mitä kaikkea hyvää Mikkelissä on.
– Mikkelin sijainti on erinomainen. Meillä on Saimaa, Kyyvesi ja Puula, ja maaseutu näyttää houkuttelevan uudelleen lapsiperheitä. Muuttunut työkulttuuri tuo tänne etätyötä. Meillä on erinomaista asuin-, harraste- ja luontoympäristöä, Siiskonen luettelee.
Hän ihmettelee sitä negatiivisuuden määrää, jolla mikkeliläiset omaa kaupunkiaan ryvettävät.
– Ihmisten suhtautuminen Mikkelin tilanteeseen on aika pahansuopaista. Kaikesta, mistä voi kritiikkiä esittää, se esitetään, ja kohdistetaan vielä henkilöihin. Nyt pitäisi saada myös henkinen ilmapiiri muuttumaan ja lähteä kehittämään yhdessä myönteistä Mikkeliä.
Uudelle alulle on Siiskosen mukaan hyvä mahdollisuus, kun kaupunginjohtaja Janne Kinnunen aloittaa pian tehtävässään.
– Kun tulee uusi henkilö, hän katselee tilannetta uusin silmin. Hän tulee myös sopivasti siinä saumassa, kun kaikki muuttuu hyvinvointialueen aloittaessa.
Mikkeliä pitäisi markkinoida
Mikkeli on lisännyt houkuttelevuuttaan muun muassa vauhdittamalla kaavoitusta ja parantamalla rakennusvalvonnan palveluita. Kaupungin mainonta ei kuitenkaan ole Pirjo Siiskosen mielestä ollut näkyvää eikä tehokasta.
– Mikkeli ei ole tehnyt ollenkaan merkittäviä markkinointitoimenpiteitä. Olen katsonut esimerkiksi, miten näkyvää ja aktiivista Juvan markkinointi on. Meillä olisi varaa parantaa huomattavasti.
Samalla kannattaisi kirkastaa sitä, mikä Mikkeli on. Siiskosen mielestä kaupungilla on identiteettiristiriita, joka juontaa juurensa 2000-luvulla tapahtuneista kuntaliitoksista. Etelä-Karjalan rajalta Keski-Savon etelärajalle ulottuvasta Mikkelistä on tullut kartalla yksi Suomen pisimmistä kunnista, mutta politiikkaa tehdään usein vanhan Mikkelin ehdoilla.
– On vahvuus, että Mikkelillä on kompakti ydinkeskusta, mutta maaseutualueiden pitäisi saada oma arvonsa. Ne pitäisi nähdä vahvuutena, eikä ongelmana, Siiskonen sanoo.
Hän ihmettelee, että yhtenä säästötoimista on tarkoitus luopua aluejohtokunnista. Siiskonen vastustaa tätä ajatusta täysin.
– Kun on joku asia saatu toimimaan hyvin pienellä rahalla, tällainen säästötoimi pitäisi sulkea keskustelun ulkopuolelle. Aluejohtokuntien kautta saadaan käyttöön ihmisten talkootyöpanos ja motivaatiota alueiden kehittämiseen.
PETRI P. PENTIKÄINEN