Palkittu yrittäjä on onnistunut luovimaan vaikeammaksi muuttuneella taksialalla.
PETRI P. PENTIKÄINEN
Elokuussa Samu Avikaisen takin rinnukseen kiinnitettiin Suomen Yrittäjien yrittäjäristin timanttiristi 30 vuoden ansioista. Jo 1990-luvulla aloittaneella Avikaisen taksiyrityksellä on kuusi autoa, ja vetäjällä itsellään monimuotoinen työhistoria. Siitä löytyy esimerkiksi varaosien, autojen, kuorma-autojen ja nostimien myyntiä sekä toimintaa rekkayrittäjänä.
Ensimmäinen työpaikka Mikkelin Autotyöllä ja sen jälkeen Tauno Rehnin varaosaliikkeessä Mikkelin Autotarvikkeessa, ja Tanulta tuli myös hyvä yrittäjän viisaus.
– Hän muistutti, että yrityksen rahoista ei ole kuin murto-osa sinulle kuuluvaa.
Taksialalla katteet ovat pieniä, mutta asiakkaat vaativia. Taksi Avikainen on yrittänyt vastata haasteeseen monipuolisella valikoimalla. Yritykseen hankittiin jo alkuvuosina Mikkelin läänin ensimmäinen paaritaksi, ja nyt apuvälineistä löytyy myös akkukäyttöinen porraskiipijä, joka auttaa pyörätuoliasiakkaiden siirtoja rapuissa.
– Olen pyrkinyt siihen, että palvelemme kaikkia ihmisryhmiä, kävelevät he sitten itse tai tarvitsevat apua.
Ala on Avikaisen mielestä enemmän palvelua kuin autoilua. Monen asiakkaan arjessa taksinkuljettaja saattaa olla hyvin tärkeä kanssakulkija.
– Tämä on suhdetoimintaa. Jos asiakaspalvelu ja ihmisten kanssa toimiminen ei ole luontaista, on parempi kun ei tule taksialalle. Tämä on välillä raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.
Avikainen sanoo, että koronan jälkeen saa olla tyytyväinen, että firma on vielä olemassa. Kulkutauti kuritti pahasti taksiyrityksiä. Keväällä 2020 Avikaisen kuudesta autosta töitä riitti hädin tuskin yhdelle.
– Meidän pelastuksemme olivat koululaisten ja erityisesti erityiskoululaisten kuljetussopimukset. Niillä yrittäjillä, joilla ei ollut mitään vakioajoja, oli vaikeaa.
Alan pysyvänä riesana on se, että henkilökuntaa ja autoja on melkein koko ajan väärä määrä. Ammattitaitoisista kuljettajista on pula.
– Aamuseitsemän ja yhdeksän välillä sekä puolestapäivästä iltapäivän neljään pitäisi olla kymmenessä paikassa yhtä aikaa. Väli siinä on sitten tosi hiljaista.
Taksialaan Avikainen on keskittynyt 2010-luvun alusta. Viime vuodet ovat olleet suurten muutosten aikaa, eivätkä muutokset näytä pikkukaupungin ja maaseudun taksiyrittäjästä hyvältä. Ensin tehtiin kuuluisa valtakunnallinen taksiuudistus, ja perään myllättiin Kela-taksien liikenne.
Taksiuudistus keskitti autoja suuriin kaupunkeihin ja lisäsi niissä laatuongelmia. Samalla maaseudun taksipalvelujen saatavuus heikkeni.
– Taksiliitto kyllä kertoi päättäjille, että uudistus on jo tehty monessa muussa maassa, ja se menee päin honkia. Silti haluttiin ajaa päin seinää. Nyt joudutaan korjaamaan tehtyjä virheitä.
Aikaisemmassa mallissa oli päivystysvelvoite, ja vastikkeeksi toiminta oli laskettu sellaiselle pohjalle, että autoilijoilla on mahdollisuus elää. Nyt taksien saatavuus hiljaisempina aikoina on heikentynyt, ja yritykset kamppailevat kannattavuuden kanssa, Avikainen ihmettelee.
Kelataksi-uudistuksessa romutettiin malli, jossa asiakkaat käyttivät itselleen mieluisaa taksiyrittäjää.
– Keskuksesta voi edelleen toivoa tiettyä taksia, mutta asiakkaan on ensin soitettava yrittäjälle, onko toivottu taksi vapaana.
Tästäkin selvitään
Taksialakin kamppailee nousevien kustannusten kanssa. Ensin kallistui polttoaine, seuraavaksi sähkö.
– Viime vuonna maksoimme 25 000 euroa enemmän polttoaineesta, mutta tuloja ei ollut senttiäkään enempää. Jos asiakkaan sähkölasku on kohta tonnin kuussa, siinä ei paljon taksilla ajeta, Samu Avikainen sanoo.
Yritys on selvinnyt 1990-luvun lamasta ja Avikainen uskoo selviävänsä tästäkin taantumasta. Resepti on lopulta yksinkertainen.
– Raaka työnteko ja hyvä palvelu. On venytettävä päivää ja sopeutettava kulut tilanteeseen. Jos kysyntä laskee liikaa, on vähennettävä autoja ja keksittävä itselle jotain muuta työtä. On pakko uskoa, että tästäkin selvitään, Avikainen sanoo.
