Henrik Dunckerin ja Niina Vehmaan näyttelyt ovat avoinna 11. joulukuuta asti.
Mikkelin valokuvakeskukseen voi paeta syksyn synkeyttä jyväskyläläisen Niina Vehmaan ja helsinkiläisen Henrik Dunckerin näyttelyihin.
Dunckerin näyttely Suomea sattumoisin perustuu satunnaisalgoritmin valitsemiin sataan suomalaiseen kuvauspaikkaan, joista ikuistamatta on vielä kuusi. Etelä-Savoa arpaonni suosi yllättävän monta kertaa. Duncker on filmannut ainakin Mikkelin lentokenttää, Kangasniemen Rönninkorpea ja Puumalan Pistohiekkaa. Mikkelin Oravinmäestä ottamaansa ensimmäiseen teollisuusvoittoiseen kuvaan hän ei ollut tyytyväinen ja kävi siksi kuvaamassa kohteen uudestaan luonnonläheisemmin.
– Hän kuvaa sopivan tieteellisesti ja edustaa enimmäkseen amerikkalaista suoran valokuvauksen perinnettä. Hänelle kuvissa tärkein asia ei ole ratkaiseva hetki, selventää keskuksen taiteellinen johtaja Olli Jaatinen.
Dunckerin teoksissa on monikerroksellisuutta ja sommitelmallisuutta. Kuvaaja osoittaa, miltä maamme tosiasiassa näyttää tänään. Kuvauskohteita on laajalla skaalalla yksityisasunnoista ja ihmisistä aina asumattomiin korpiin sekä teollisuusalueisiin saakka. Hän on ehkä jopa löytänyt kuvausmatkallaan uusia kansallismaisemia.
Niina Vehmaan näyttely Silkohapset taas on tulosta valokuvausprojektista Vaajakosken lähiön lapsista. Vehmaa aloitti projektin kuvaamisen viitisen vuotta sitten ja jatkaa sitä niin kauan, että hänellä on antaa aikuistuneille kuvatuille valmis muistokirja. Sellaista hän on jäänyt kaipaamaan omasta lapsuudestaan.
– Yksi kuvatuista lapsista on Vehmaan oma poika, joka halusi pukeutua mielikuvitushahmokseen rottakuninkaaksi. Muut lapset innostuivat ideasta niin, että heidät kuvattiin myös omissa taruhahmoissaan, esittelee Jaatinen.
Kuvasarjan teemana ovat lapsuuden ympäristö sen mahdollisine vaikutuksineen aikuisuuteen saakka. Kuviin on tallentunut niin lasten mittavalla ruutuhyppelyalustalla piristettyä koronakevättä kuin naamiot päässä vietettyä vappua. Lähiölasten kuvissa on jo katoavaa kansanperinnettä, sillä niissä ei nähdä yhden yhtä kännykkää.
– Vehmaa on kuvaajana myötäelävä sekä intensiivinen ja toisaalta myös räväkkä sekä rempseä. Hänen tyylilleen on ominaista tiukka sävyjen pysyttely mustassa ja valkeassa, kertoo Jaatinen.
Ilmaiset näyttelyt
• Näyttelyt Silkohapset, Suomea sattumoisin ja Sydämeni Saimaa ovat nähtävissä Mikkelin Valokuvakeskuksessa 11. joulukuuta asti.
• Näyttelyihin on vapaa pääsy loppuvuoden ajan.
• Vehmaan ja Dunckerin työt ovat ensimmäistä kertaa esillä Mikkelissä.
• Vehmaa liittää dokumentaaristen teostensa osia myös animaatioihin, digitaaliseen taiteeseen ja vaateprintteihin.
• Dunckerin leipälajia ovat dokumentaariseen tyyliin tehdyt havaintovalokuvat.
Virpi Kontinen
