Sen jälkeen, kun kesällä 2003 Anneli Jäätteenmäki (kesk.) joutui luopumaan pääministerin tehtävästä, on suomalaisen politiikan sanastoon otettu termi gate.
Jäätteenmäen kaatoi Irakgate, joka ravisteli sekä presidentti-instituution että pääministerin itsensä uskottavuutta Irakin sodan valmisteluihin liittyneiden valtionsalaisuuksien äärellä.
Irakgate oli aito gate, poliittinen kriisi, jossa vertailu gate-skandaalien äitiin, Watergateen oli aiheellista. Yhdysvaltain presidentti Nixon joutui 1974 eroamaan samankaltaisista syistä. Nimensä Watergate sai rakennuksesta, jonne Nixonin tukimiehet murtautuivat saadakseen tietoja kilpailevan puolueen hankkeista.
Olin paikalla Irakgaten eskalaation hetkellä, eduskunnasta raportoivana toimittajana, sinä kesäkuun 2003 kiihkeänä päivänä. Tunnelmaa on vaikea kuvata, se oli kaoottinen ja hämmentävä. Ensimmäisen kauden kansanedustajat kyselivät, mitä tässä voi tehdä. Ainoa vastaus oli: ei mitään.
Nykyisin termistä gate tunnistaa halvat jäljitelmät.
Surkein gate, jonka olen paikan päällä nähnyt, oli ulkoministerin eroon 2008 johtanut tapahtumasarja. Eduskunnassa pidettiin raskas tiedotustilaisuus, jossa oli läsnä koko Suomen mediakerma. Järkyttynyt pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ilmoitti, että hän on juuri erottanut ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.).
Valitan, mutta en ymmärrä tuota eroa vieläkään. Kahden aikuisen, julkisuudesta tunnetun ihmisen välillä liikkui ronskeja tekstiviestejä. Ne eivät liittyneet ministerin tehtävään mitenkään. Niitä kuitenkin piti median vaatimuksesta ryhtyä selvittelemään kaikelle kansalle.
Ymmärrettävästi ja inhimillisesti näin ei heti tapahtunut, jolloin ministeri ”pakoili”.
Kun ulkoministeri piti tiedotustilaisuuden jostain ulkoministerin substanssiin kuuluvasta asiasta, median kysymykset eivät koskeneet substanssia, vaan ministerin tekstiviestejä. Sen jälkeen voitiinkin todeta, että kohun selvittely ”haittaa jo ministerin tehtävän hoitoa”.
Kohujen kielikuvat toistuvat joka kerta. Ensin ”selitykset vaihtelevat”. Kaikki pitäisi kertoa tarkasti, vaikkei kukaan tiedä tai muista, mitä teki vuosi sitten sinä ja sinä päivänä. Ei sittenkään, vaikka ministerien tekemisiä kirjataan melko laajasti.
Yle antoi pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) pari tuntia aikaa kommentoida leimaavaa juttua, jonka julkaisemisella ei ollut tosiasiassa mitään kiirettä. Heidi Hautala (vihr.) joutui selvittelemään omaa kohuaan Yhdysvalloissa keskellä yötä.
Kun tarkkoja vastauksia ei tietenkään saada heti, kerrotaan kohun kohteen ”välttelevän mediaa”. Kohta otetaan käyttöön termi ”kujanjuoksu”. Viimeistään siinä kohdassa keksitään kohulle gate-päätteinen nimitys, joka vihjaa, että lähtö on lähellä.
Sama gate-koneisto kävi kovilla kierroksilla tässä kuussa, kun pääministeri Sanna Marin (sd.) pääsi tekemään selkoa pääministeri-instituution ravitsemuskäytännöistä. Mukana olivat samat kielikuvat ja sama yli-innokkaiden eronvaatijoiden laahus nauttimassa tilanteesta. Ja tunnusmerkkinä ylikierroksista hälinällä oli nimikin, aamiaisgate.
Jotta tuntuisi kunnolla gatelta, ei puhuttu pääministerin, vaan Sanna Marinin aamiaisista, vaikka mainittu henkilö oli etuuspäätöstä vuonna 2007 tehtäessä Tampereen yliopiston opiskelija. Heppoinen aamiaisgate oli tällä kertaa parasta, mitä jahtikoneisto pystyi tarjoamaan.
Ehkä seuraava kohu onnistuu paremmin, ja saadaan joku ero.