Esko Könönen sai ensimmäisen kameransa rippilahjaksi. Mies on kuvannut siitä lähtien harrastuksena ja myös ammatikseen.
– Sen verran ajatus valokuvaamisesta nuorena iässä kiinnosti, että toivoin kameraa lahjaksi. Ensimmäinen kamerani oli sellainen pieni musta filmipokkari. Enää sitä ei ole kyllä tallella, Könönen muistelee vaihtaessaan objektiivia nykyaikaiseen digikameraan.
Rääkkylästä kotoisin oleva mies muutti kymmenen vanhana perheensä kanssa Outokumpuun. Koulunsa hän kävi Joensuussa, valmistuen kauppaoppilaitoksesta yo-merkonomiksi laskentatoimen linjalta.
– Vaimoni on asunut Haukivuorella lapsuuden ja nuoruuden. Kun muutimme tänne vuonna 1995, niin siinä vaiheessa oma valokuvausharrastukseni muuttui vähän vakavammaksi.
Könönen työskenteli paikkakunnalla aluksi kirjanpitäjänä tilitoimistossa. Myöhemmin hänelle tarjottiin liiketiloja, joissa oli toiminut valokuvaamo. Könönen perusti tiloihin yhteistyökumppaninsa kanssa tilitoimiston ja valokuvaamon. Studiossa kuvattiin muotokuvia ja passikuvia.
Viime vuosina Könönen on tarjonnut valokuvauspalveluitaan aika pienimuotoisesti. Hänet on nähty kameran linssin takana pääasiassa erilaisissa perhejuhlissa ja hautajaisissa.
– Olen luopumassa henkilökuvauksista ja kaikista muistakin kuvauksista. Olen tällä hetkellä eläkkeellä sairauteni vuoksi, hän kertoo.
Könösen mukaan valokuvauspalveluiden tekeminen on sinänsä työlästä, sillä paperikuvien kanssa peuhatessa on asioitava Mikkelissä. Aikaa vie myös kuvien käsittely.
Eniten Könönen tykkää kulkea kameran kanssa luonnossa, jossa kuvattavaa riittääkin paljon.
– Olen maalta kotoisin ja tykkään liikkua luonnossa. Luontokuvia on suurin osa kaikesta materiaalista. Viehätys on siinä, että luonnossa on paljon pieniä yksityiskohtia ja näkymiä. Sen mitä näkee kesällä, ei näe talvella ja päinvastoin. Siitä syntyy se rikkaus, hän pohtii.
Könönen avaa tietokoneen, jonka tiedostoista löytyy tuhansia kuvia. Kuviin on ikuistettu muun muassa metsä- ja järvimaisemia, kukkia ja kasveja sekä kodin viereisen pellon yllä olevia revontulia.
– Tästä on hyvä käydä pakkasiltoina kurkkaamassa, että onko taivaalla revontulia. Viime maaliskuussa kävi hyvä tuuri. Pellon yllä oli näin voimakkaat revontulet ja hankikin vielä kantoi, hän kertoo näyttäessään kuvaa upeasta väriloistosta.
Valokuvaaja käsittelee valokuvia parilla erilaisella kuvankäsittelyohjelmalla. Sen lisäksi hän tekee otoksistaan kuvaesityksiä, joissa soi musiikki taustalla. Esimerkiksi revontulista on syntynyt parin minuutin mittainen diakooste ”Taivaan valoja”, jonka taustamusiikkina soi Enya.
– Kesäaikaan kuvia tulee paljon enemmän. Yhdeltä kuukaudelta saattaa kertyä 500–650 otosta. Pohjoiseen suuntautuvilla luontoretkillä otan varmaan tuhat viikossa, hän toteaa.
Seuraava kuvauskohde löytyy omalta kotipihalta. Hän lähtee ikuistamaan kevään ensimmäiset krookukset.