Mikkeliläinen Hannu Itkonen omistaa ainutlaatuisen moottorin sanan varsinaisessa merkityksessä.
Launialassa sijaitsevan omakotitalon pihalla oli kevytpeitteen alla melkoinen harvinaisuus. Varkauden konepajan tekemä moottori on valmistettu 1930-luvun loppupuolella. Yksisylinterinen ja pitkäiskuinen moottori on yksittäiskappale, jonka on rakentanut aikalaisensa koneinsinööri.
Vuonna 1948 Varkaudessa syntyneen ja varttuneen Itkosen muistiin on piirtynyt elävästi mielikuva lapsuuden venereissuista.
– Isä osti syntymävuotenani seitsemän metriä pitkän puupaatin, jossa tämä moottori oli. Varkauden lähivesistöt tulivat lapsuus- ja nuoruusvuosina tutuiksi.
– Vesimatka kotimaisemista isän kotipaikalle kesti noin viitisen tuntia, vaikka matka ei ollut kovin pitkä, Itkonen kertoo.
Harvaiskuisen voimanlähteen kierrokset pystyi lähestulkoon laskemaan. Viiteen vuosikymmeneen moottoria ei ole käynnistetty, ja viimeksi se oli esillä Visulahden matkailukeskuksen museoautonäyttelyssä. Itkosen pihamaalle ei harvinaista laitetta jätetä, vaan sen sijoituspaikka löytyy velipojan luota.
– Melkoisen varma peli se oli, magneetto uusittiin vuonna 1955. Kannentiivisteitä se tosin joskus poltti, mutta niitä vaihdettiin tarvittaessa kesken matkan.
Moottorin käynnistäminen oli jo oma luku sinänsä. Vauhtipyörässä olevan kahvan avulla käynnistys onnistui, kun niksit vain olivat tiedossa. Sytytystä pystyi säätämään yksinkertaisen vivun avulla ja käynnistysvaiheessa sitä kannatti kääntää ennemmin myöhäiselle kuin aikaiselle – muuten saattoi saada pahasti kynsille. Mukana täytyi olla myös venttiilinsokkia, jotta matka ei katkennut pikkuasioiden vuoksi.
Sotien jälkeen kaikki oli tiukassa, niin myös polttopuut ja bensiini. Kahdeksanlapsisen perheen leipä oli tiukassa ja Hannu muisteleekin, kuinka veneen avulla keräiltiin polttopuita saarista. Moottorin polttoaineena toimi käynnistyksen jälkeen edullisempi petroli. Kaasunsäätöä ei ollut, vaan moottori jolkotteli tasaisesti eteenpäin. Happirikkaassa sadesäässä tahti puolestaan kiihtyi.
– Joskus hinauksessa oli parikin venettä, eikä se tuntunut missään. Vääntöä tästä kyllä löytyi vaikka kuinka.
Työn ja touhun lisäksi veneellä käytiin myös hupiajeluilla. Viikonloppuisin saaristoa koluttiin nuorten kesken. Kerran Itkonen tunnustaa herättäneensä siskonsa varsin vetisellä tavalla.
– Ajoin sivulaineeseen niin, että vesi tuli nukahtaneen siskon päälle. Oli se aika nopea virkistys, Itkonen muistelee huvittuneena.