Suomalainen autoverolainsäädäntö on tapaus sinänsä. Retkeilyauton avulla suurperhe saa oivan kulkupelin ihmisten lisäksi myös tavaroille.
Mutta mikä ihme tämä retkeilyauto oikein on? Kysymyksessä on alle 3 500 kilogramman kokonaispainon omaava ajoneuvo, jossa pitää olla kahdelle hengelle vuodepaikat. Yhden sängyn pitää olla vähintään 60 cm leveä ja 180 cm pitkä. Vuodepaikat voivat olla myös vierekkäin. Lisäksi retkeilyauton varustelistalta täytyy löytyä säilytystilojen lisäksi liesi tai mikroaaltouuni sekä pöytä.
Retkeilyautot ovat aina korkeita. Tähän löytyy syy lainsäädännöstä, joka mahdollistaa isosta pakettiautosta muokattavan retkeilyauton autoverovapaaksi, kun sitä käsitellään matkailuautona.
– Sisäkorkeuden pitää olla 1,90 m ja 40 % matkustusosan pituudesta tulee ylittää vähintään tuo korkeus. Istuimet esimerkiksi syövät tuota pinta-alaa, kertoo maamme johtaviin retkeilyautovalmistajiin kuuluvan Verhoomo Sorsa Oy:n toimitusjohtaja Ilari Salonen.
Tutustumisajossa ollut retkeilyauto on muutettu Volkswagen Crafter -pakettiauton pohjalta. Crafterin saa valittua kolmella eri tehovaihtoehdolla: 80, 100 ja 120 kilowatin moottoreilla. Kaikki moottorit ovat iskutilavuudeltaan kahden litran suuruisia. Vahvin voimanlähde, joka oli myös retkeilyauton sydämenä, henkii kahden turboahtimen voimin.
Ajossa auto on pirteä, vaikka kysymyksessä on iso auto monella tapaa ajateltuna. Ensinnäkin pitkä ja korkea malli on hulppean näköinen ilmestys jo itsessään. Kuljettajan paikalla iso koko tuntuu lähinnä auton sisällä katseltaessa. Ajossa Crafter on yllättävän näppärän tuntuinen. Ajo-ominaisuudet ovat vakaat ja pitkä akseliväli tuntuu tien päällä hyvältä, kun pienet routaheitot eivät tunnu käytännössä lainkaan. Näppäryys tulee siitä, että ajaminen kaupungissa ei tuntunutkaan niin työläältä, kuin ennakkoon luulin. Tosin parkkipaikkojen suhteen iso auto asettaa omat haasteensa.
Takapenkin poikia tai tyttöjä odottaa neljän hengen vierekkäin asetetut istuimet, joiden kohdalla jalkatila ei taatusti lopu kesken. Vaikka penkillä istuisivat perheen pienimmät piltit, asettunee kitinä matalalle tasolle. Tästä pitää huolen iso näyttö, jonka kautta voidaan seurata vaikka aina niin mielenkiintoisia lastenohjelmia.
Miksikään oikeaksi matkailuautoksi tätä retkeilyautoa ei ole käytännössä edes tarkoitettu. Takaseinältä taitettava vuode on toteutettu lain kirjainta noudattaen, samoin on matkustamon vasemmassa kyljessä sijaitsevan lieden laita. Liesi voi olla kuten koeajoautossa, sähkötoiminen tai kaasulla toimiva, joka vaatii jo erillisen ilmanvaihdon. Auton sisäilmeen laatuvaikutelma on kohdallaan. Silmään ei pistä ratkaisut, jotka kielisivät auton olevan osaksi rakennettu jälkeenpäin.
Crafterin tavaratila on matkustamo-osasta huolimatta hulppean kokoinen. Tavarankuljetuksen suhteen vertailussa eivät pärjää kuin pakettiautot tai vieläkin isommat ajoneuvot. Matkustamo-osan hyllyt puolestaan tarjoavat mukavasti lisätilaa pikkutavaroille.
Houkuttelevinta retkeilyauton hankinnassa on mahdollisen autoveron suuruinen säästö. Esimerkiksi Crafterin kohdalla se on noin 6 600 euroa. Jos ostajana on vielä yritys, jonka toiminnassa autoa tarvitaan, voi saada vielä arvonlisäveronkin vähennettyä. Tämä tosin vaatinee melko hyvän syyn, sillä verottaja suhtautuu arvonlisäveron vähennyksiin muiden kuin ammattiautoilijoiden kohdalla erittäin nihkeästi. Toivottavasti tässäkin suhteessa saavutamme eurooppalaisen linjauksen mahdollisimman pian. Koeajoauton hintalapussa luki 64 800 euroa varusteineen ja arvonlisäveroineen. Edullisemminkin auton saa omakseen, sillä esittelypeli oli varusteltu melkoisen hulppeasti.
Jenkkivaneista se lähti
Verhoomo Sorsalla on pitkät perinteet retkeilyautojen rakentamisesta. Jo 1980-luvulla pajassa kävi vipinä, kun Chevy Vaneja varusteltiin kuumeisesti retkeilyautoiksi. Nykyään Sorsa varustelee vuositasolla yli 3 000 ajoneuvoa. Näistä puolet on niin sanotusti peruskauraa, kuten pakettiautojen vanerointia sekä tavarakiskojen ja ikkunoiden asentamista.
Sorsan työntekijöiden pöytään leipä lähtee myös vaativimmista töistä. Erilaiset huoltoautot ja julkisen sektorin tarvitsemat ajoneuvot ovat enemmän työllistäviä. Retkeilyautoja varustellaan vuodessa 100–130 auton haarukassa. Repertuaariin kuuluvat myös pikkubussit ja kylmäautot.
Hangossa, Helsingissä ja Lempäälässä toimivan yrityksen palkkalistoilla on 43 henkilöä. Vuosien varrella koko toimenkuva on muuttunut merkittävästi. Ennen kaikki tehtiin itse, aina istuimista lähtien. Nyt se on taloudellisesti mahdotonta, sillä käytettävillä osilla pitää olla E-hyväksyntä.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ostamme komponentit ja kokonaisuudet eri paikoista, toimitusjohtaja Salonen selventää.
Kilpailu on armottoman kovaa. Salonen kertoo siitä suoraan.
– Kun ennen teimme puolet pienemmällä liikevaihdolla enemmän katetta, niin se kertoo katerakenteen muutoksen ohella oleellisen asian: tämä on nykyään volyymihommaa.
