Kuivausrumpuja hankitaan kuivauskaappeja enemmän.
– Tämän päivän ratkaisuja ovat lämpöpumppukuivausrummut. Niiden asentaminen vaatii vain riittävän lähellä sijaitsevan sähköpistokkeen, kuvailee Mikkelin Carlsonin myyjä Olli Irri.
Lämpöpumppukuivausrumpujen etuihin lukeutuu myös se, että ne eivät luo kosteutta sisätiloihin. Asiakkaat ovat löytäneet nämä rummut varsin hyvin.
Vanhemmat kuivausrummut on tehty kondenssitekniikalla. Niistä tulee kuumaa lämpöä huoneeseen, ja niiden jäljiltä vaatteet saattavat jäädä ryppyisiksi.
– Yhä hankitaan vanhanmallisiakin kuivauslaitteita, jos tuttu entinen kuivain on mennyt rikki, kertoo Irri.
Kuivauskaapeissakin on nykyään tarjolla lämpöpumpputekniikkaan nojaavia ratkaisuja, mutta niillä ei ole kysyntää yhtä paljon kuin kuivausrummuilla.
– Kuivauskaappi ei ole niin käyttökelpoinen ratkaisu kuin kuivausrumpu, sillä kaappi vaatii hormiasennuksen, toteaa Irri.
Esimerkiksi kylpyhuoneen seinään asennettavia pyyhekuivaimiakin edelleen Irrin mukaan ostetaan, mutta harvakseltaan. Saman on huomannut myös Mikkelin K-raudan sisustuksen ja työvälineiden myyntipäällikkö Juha Marttinen.
– Kohtuullisen uutta pyyhekuivaimissa on, että ne saa hankittua ajastimellisina. Muutaman tunnin säätövarasta on selkeää hyötyä, hän esittelee.
Pyyhekuivaimia on saatavilla sekä vesi- että sähkökiertoisina. Näistä jälkimmäiset ovat suosittuja jälkiasennuksissa ja vesikiertoiset varsinkin uusien rakennusten asennuksissa.
– Vesikiertoisissa kuivaimissa on vara valita, liitetäänkö ne käyttövesiverkkoon vai yleiseen lämpöverkkoon.
Jos valinta kallistuu lämpöverkon puoleen, on pantava merkille se, että helteisenä kesänä ei lämpöä kuivauskäyttöön verkosta tule.
Kastuneiden kenkien osalta kuivausta auttavat modernit kenkätelineet, joissa on paljon valinnanvaraa materiaaleissa ja malleissa. Niistä tuoreimpia apuvälineitä ovat kuivaustasolliset, 40–50 celsiusasteeseen lämpiävät kenkähyllyt. Markkinoilla on myös elektronisia kenkäkuivaimia markkinoilla.
Kuinka kuivata uitettu koira?
Kastuneen hauvan voi kuivata turvallisesti hiustenkuivaajan kaltaisilla turkinkuivaimilla tai -kuivaajilla, jotka ovat edullisia hankkiakin (alkaen noin 50 euroa). Osa koiranomistajista hyödyntää myös tavallisia föönejä.
Järeämpiäkin turkinkuivaimia on, kuten metallikuoriset kuivaimet. Niiden teho on 2 200–2 500 wattia. Järeämpi kalusto houkutellee erityisesti ammattitrimmaajia.
Kestävien turkinkuivaajien etu on, että niillä voi huolehtia siitä, että kosteus ei pääse jäämään turkkiin muhimaan usein kastuvalla tai esimerkiksi nivelkivuista ja kulumista kärsivällä koiralla. Hankalasti pyyhkeellä kuivattavissa olevasta pohjavillastakin saa kuivan, kun puhallustehoa on reilusti.
Kaikkien turkinkuivainten ominaisuuksiin kuuluu yleensä näppärä puhallustehon ja lämpötilan valinta, ja niillä on myös melurajan alittava, noin 60–80 desibelin ääni. Nykyään yksittäisissä kuivaimissa hyvänä puolena on myös digitaalisuus.
Virpi Kontinen
