”Isi, tämä on hassu auto”

|

Minifarkku. Retropeli ei näytä vanhalta vuosienkaan päästä.

Sporttinen ajettavuus, persoonallinen ulkonäkö ja pariovet omaava henkilöauto. Mikä se on? No tietysti Mini Cooper S R55 Clubman.

Kun koeajo siintää edessä vuosimallin 2008 MINI Clubmanilla, kuuluu lapsen suusta totuus: ”isi, tämä on hassu auto”. Omalta kohdaltani hassu tarkoittaa Clubmanin kohdalla pikemminkin hauskaa, sillä matalan painopisteen ja mikroautomaisen ajettavuuden omaava MINI ruudikkaalla moottorilla lupaa mukavaa ajotuokiota.
Kilometrejä autolla on ikäänsä nähden maltillisesti takana (120 tkm). Se tekee vain 10 000 kilometriä vuotta kohden, joten edessä lienee vielä monta hyvää reissua. Autossa on havaittavissa luonnollisesti 12 käyttövuoden ajalta ajan hampaan luomaa patinaa, mutta mikään riekale ei koeajoyksilö ole. Pienellä kosmeettisella tuunaamisella siitä saisi suorastaan erinomaisen, sillä kaikki oleellinen tuntui toimivan.

Ja niitä toimintoja on auton ikä huomioon ottaen kiitettävästi. Esimerkiksi Start/Stop –systeemi, lämmitettävät tuulilasin pesusuuttimet ja ulkopeilit sekä turvavarusteista ajonvakautus, kaarrejarrutuksen valvonta ja luistonvalvonta kielivät, että auto on ollut aikanaan varustelunsa puolesta parempaa tekoa.
Mallimerkintä Cooper S jo suorastaan velvoittaa urheilullista otetta tiehen ja niin auto myös tekee. Lyhytliikkeisen vaihdevalitsimen ansiosta pykälät suorastaan napsahtavat sisään yksi toisensa jälkeen ja latu maistuu. Näppärän napakka, sanoisin.

Taatusti erilainen. Kaappariovi pitkän etuoven jatkeena takaa esteettömän kulun takaistuimelle.

Kuljettajan paikalle mahtuu hyvin isompikin henkilö, joten nimi ei ole tae tiloille. Oikealla sivulla olevan kaapparioven ansiosta takaistuimelle kömpiminen käy helposti. Takaistuimella tilaa on hyvin myös korkeussuunnassa, kiitos Clubmanin koko matkalta tasaisena jatkuvan kattolinjan.

Ulkonäön lisäksi autossa on tyylillisesti monia välähdyksiä takavuosien esikuvastaan. Takavalon ympäriltä pois kääntyvät ovet ovat taatusti persoonalliset. Iso nopeusmittari suunniteltiin 1950-luvulla keskelle kojelautaa Minin valmistamisen yksinkertaistamiseksi: olipa auto varustettu oikean tai vasemman puoleisella ohjauksella, kävi sama kojelauta kumpaankin versioon. Tästä seikasta muotoutui autolle myös iso osa sisätilojen ilmettä.
Minissä oli lisäksi monta fiksua oivallusta, joiden ansiosta auto oli aikanaan ulkomittoihinsa nähden suoranainen tilaihme. Rakkaalla lapsella oli myös monta lempinimeä, josta ainakin kotimaisemissa käytetyimpiä oli ”kuoppatutka”. Nimitys viittasi suoraan piskuiseen 10” rengaskokoon.

Savon Autokeskuksen vaihtoautorivistä löytynyt auto ei ole kovin tavallinen korkeuksillamme. Clubman-versio tekee siitä vieläkin harvinaisemman. Liikkeen vaihtoautopäällikkö Petri Sirén vahvistaa asian.
– Meillä näitä Minejä on valikoimassa vuosittain enintään yhden käden sormien verran. Kun sitä peilaa liikkeidemme vaihtoautojen kokonaismyyntimäärään, joka on vuositasolla noin 1 500 autoa, ei liene liioiteltua sanoa, että kyse on hyvinkin harvinaisesta tapauksesta, Sirén kertoo silmäillessään Clubmania.
Auton tuulilasissa keikkuvan hintahenkarin osoittama reilun kahdeksan tuhannen euron hinnalla saa taatusti persoonallisen ja erilaisen auton. Samassa paketissa kun on käyttöauto, harrasteauto ja myös urheilullinen auto ajettavuuksineen ja isoine jengakelloineen. Unohtamatta sitä, että samalla saa myös sen ”hassun auton”. MINI Clubmanista on selvästi moneksi.

 

Clubman

Nykyisen MINIn ja alkuperäisen Minin, jota valmistettiin Birminghamissa vuosina 1959-2000, välillä yhtäläisyydet löytyvät muotoilusta. Uuden MINIn valmistus alkoi vain vuoden tauon jälkeen saksalaisen BMW:n huomassa vuonna 2001. Saksaan siirtyneestä omistuksesta huolimatta autojen kokoonpano jäi sumujen saarille. Menestys briteissä on ollutkin hyvä, eikä MINIn suosio ole hyytynyt tänäkään päivänä. Perinteisestä mallista on kuoriutunut vuosien varrella lukuisia versioita, avoautoista aina crossovereihin.
Clubman tuli markkinoille uudestaan vuonna 2007. Esikuvaa eli alkuperäisen Minin farmariversio Clubmania valmistettiin vuosina 1969–1980. Samalla esiteltiin myös Minin farmariversio Clubvan. Clubmanin erikoisuus on oikealla puolella olevan etuoven ja kaapparioven yhdistelmä sekä takaluukun virkaa hoitavat pariovet. Isommasta oviaukosta on helpompi kulkea takapenkille, jossa mahtuu tasaisen korkealla keikkuvan ikkunalinjan vuoksi istumaan aikuisetkin hyvin. Malliuudistuksen myötä vuonna 2015 tämä ovierikoisuus siirtyi historiaan tavanomaisten takaovien tieltä.

 

Erikoinen peli

Juttusarjassa tyypitämme ei niin tavallisia autoja. Menopeli voi olla käyttöauto, harrasteauto tai ainoa laatuaan Etelä-Savossa tai maailmassa, kunhan kysymyksessä on jollakin tapaa erikoinen ajoneuvo. Jos omaat sellaisen itse tai tutullasi lymyää helmi tallissa, ilmianna ajoneuvo toimitukseemme: toimitus@haumedia.fi

Automaattikin kaipaa huoltoa

|
Automaattivaihteistot ovat yleistyneet hurjaa vauhtia. Perusteellisen vaihteistohuuhteluhuollon tarpeellisuutta ei sen sijaan tiedosteta kovinkaan hyvin. On paljon automaattivaihteisia autoja, joiden vaihteistoöljyjä ei suositella vaihdettavaksi lainkaan ...

Legendan jäljet näkyvät yhä

|
T-mallin Ford on monella mittarilla mitattuna viime vuosisadan merkittävin automalli. Mikkeliläisessä omistuksessa oleva T-Ford kulkeutui paikkakunnalle Pohjanmaalta. Museorekisterissä auto on ollut jo vuodesta 1985. ...

Sopivasti tulinen

|
Uuden Leonin muodot ovat valmistajakonsernin maukkaimpia. Tekniset loikat ovat myös suuret. Uuden sukupolven Leon on merkille poikkeuksellisen merkittävä tapaus. Suurin syy ostavan kansan silmissä ...

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

|
Vuoden Autoksi muutama vuosi sitten valitun Peugeot 3008:n vanavedessä on syntynyt kattava SUV-mallisto. Tuorein tulokas on 2008. Leijonamerkin valmistajakonserni PSA:n tekeminen on ollut korkeamman ...